Pariisiin!



Moni on saattanut huomata koulumme käytävillä julisteita Pariisi-projektista ja ehkä huomannut Wilmassa tiedotteita projektilaisten kokouksista. Kuinka moni kuitenkaan tietää, mikä ihme Pariisi-projekti on? Tässä pieni selvitys, mitä joukko oppilaita on tehnyt vuoden mittaan tavoitteenaan päästä Pariisiin.


Syksyllä kaikki projektista kiinnostuneet oppilaat täyttivät hakupapereita päästäkseen osallistumaan – minä mukaan lukien. Kärsivällisen odottelun jälkeen saimme tietää, ketkä tuosta innokkaasta oppilasjoukosta lopulta pääsivät matkaan mukaan. Mukaan valittiin 24 oppilasta sekä muutama varasijoille siltä varalta, jos joku peruuttaisi.

Projektiin kuului matka Pariisiin ja sen kohteista kertovan julkaisun tekeminen. Jotta matkaan tarvittavat varat saatiin kokoon, meidän täytyi aloittaa rahojen hankinta hyvissä ajoin. Siispä aloimme vauhdilla miettiä sopivia keräyskeinoja. Päädyimme jo hyviksi todettuihin menetelmiin: keksien, vessapaperien ja julkaisuun tulevien mainosten myyntiin sekä jouluiseen paketointioperaatioon Suomalaisessa kirjakaupassa. Näistä paketointi oli ehdottomasti rankin, sillä jokaiselle paketoijalle kertyi yli 19 lahjapaperin täyteistä tuntia. Toisaalta se antoi jokaiselle vaihtelua muuten niin arkiseen joulukuuhun.

Julkaisun tekemisen aloitimme heti joulun jälkeen. Jakauduimme pieniin ryhmiin ja valitsimme haluamamme kohteet, joista sitten Mika Jokiahon hyvällä opastuksella väsäsimme yhdessä jutut. Kohteiden tutkiminen ja niistä kirjoittaminen oli hauskaa, ja se sai odottamaan tulevaa Pariisin matkaa vieläkin innokkaammin.



Paris, here we come – lopulta matkaan!

Viimein koitti sunnuntai 17. toukokuuta kauniin aurinkoisena. Tätä päivää oli odotettu pitkään ja hartaasti. Aikaisesta herätyksestä huolimatta jännittynyt joukkomme saapui Vaasan lentokentälle sovittuun aikaan, puoli yhdeksältä. Yhdessä valvojiemme Riitta Seppä-Cascarinon ja Mikael Nybäckin kanssa teimme vielä viimeiset tarkistukset ja kiinnittelimme osoitelappuja laukkuihimme ennen lähtöselvitystä. Nopeammin kuin huomasimmekaan istuimme jo kiitorataa pitkin rullaavassa koneessa määränpäänämme ensin Helsinki ja sieltä vihdoin Pariisi.

Pitkän paikoillaan istumisen jälkeen saavuimme Charles de Gaullen kentälle hieman sateiseen Pariisiin. Heti alkuun saimme huomata, että bussia, jolla meidän oli tarkoitus mennä hotellillemme, ei näkynyt missään. Vaadittiin monta puhelinsoittoa, ennen kuin selvisi, että bussi oli myöhässä. Lopulta
se kuitenkin saapui ja pääsimme jatkamaan matkaa majoituspaikkaamme.

Hotellilla jätimme enimmät tavarat huoneisiimme ja pienen levähdyshetken jälkeen lähdimme metsästämään metrolippuja. Jouduimme kävelemään hieman kauemmaksi, sillä lähimmältä metroasemalta ei saanut ostettua lippuja. Matkan varrella saimme osaksemme huvittuneita katseita, kun jäimme lainkuuliaisina suomalaisina odottelemaan valojen vaihtumista sen sijaan, että olisimme aitojen pariisilaisten tavoin painelleet päin punaisia.

Metrolippujen hankinnan jälkeen matkasimme Montmartrelle, joka on tunnettu taiteilijoiden asuinpaikkana sekä suuresta Sacré-Coeur basilikastaan. Meidän onneksemme sade oli loppunut hieman ennen kuin pääsimme Montmartrelle, joten ilta kukkulalla oli oikein mukava sään puolesta. Ennen ylös kiipeämistä pääsivät nälkäisimmät meistä tutustumaan ranskalaisten ruokakioskien antimiin, toisin sanoen patonkeihin, kreppeihin (täytetty lätty) ja lämpimiin leipiin. Ilmeistä päätellen ensimmäinen kokemus ranskalaisesta keittiöstä oli maukas. Ennen kuin jatkoimme kukkulaan tutustumista, saivat halukkaat mennä käymään basilikassa. Yllätykseksemme siellä oli juuri silloin meneillään katolilainen messu, minkä vuoksi kauniista kirkosta ei voinut ottaa kuvia.

Sacré-Coeur`n jälkeen kävelimme Place du Tertrelle, joka myös sijaitsee Montmartren kukkulalla. Aukio oli täynnä erilaisia ravintoloita ja paikallisia taiteilijoita, jotka tekevät maksua vastaan muotokuvia. Koska paikka on suosittu turistikohde, se oli väärällään jos jonkinlaisia matkamuistomyymälöitä. Ennen kuin palasimme hotellille, kävimme vielä katsomassa maailmankuulua Moulin Rouge -kabareeta.


Taidetta ja kipeitä jalkoja

Seuraavana aamuna pääsimme toteamaan, ettei ranskalainen aamiainen sisällä pelkästään kahvia ja croisantteja. Aamiaisella oli nimittäin tarjolla patonkia, muroja, jogurttia, pullaa, mehua sekä kuumia juomia, eli kaikkea millä jaksaa pitkään. Aamupalan jälkeen suuntasimme metrolla kohti Notre Dame -katedraalia ja näimme samalla Pariisin kaupungintalon, joka sanalla sanoen on upea ollakseen niin tylsä rakennus.

Notre Damen sisätilojen lisäksi moni olisi halunnut käydä kirkon suurissa kellotorneissa ja tietysti siinä sivussa muistella tarinaa Notre Damen kellonsoittaja Quasimodosta. Valitettavasti jonottaminen torneihin olisi vienyt liikaa aikaa, joten jatkoimme matkaamme Sainte Chapellen kappeliin. Kyseinen kirkko rakennutettiin aikoinaan kuninkaan palatsin yhteyteen, mutta nykyisemmin sitä ympäröi Pariisin oikeuspalatsi.

Kirkkokierroksen jälkeen kävelimme Pariisin vanhimman sillan Pont Neuf`n kautta Louvren museoon. Se on suurin Pariisin museoista, minkä kyllä huomasi selvästi, kun seikkaili ympäri valtavaa rakennuskompleksia etsien tuttuja taideteoksia. Tunnetuimpia Louvressa säilytettäviä teoksia ovat tietenkin Leonardo da Vincin Mona Lisa ja Milon Venus. Nyt voi tyytyväisenä sanoa nähneensä kummankin teoksen sekä monia muita kuuluisia taide-esineitä luonnossa.

Louvresta jatkoimme matkaa Tuileries’n puiston halki Champs-Elysées -puistokadulle, joka on elokuvateattereineen, kahviloineen ja kauppoineen on yksi maailman kuuluisimmista kaduista. Champs-Elyséen toisessa päässä on Riemukaari, jonne sai kävellä omaan tahtiin, sillä meille oli varattu pääsy sen huipulle vasta kello kahdeksaksi. Matkan käveleminen oli suoraan sanottuna yhtä tuskaa, sillä päivän mittaan oli kävelty jalat kipeiksi, eikä monen kilometrin mittainen katu parantanut asiaa yhtään. Lopulta pääsimme kuitenkin perille ja kiipesimme kapeita kierreportaita Riemukaaren huipulle. Emme kuitenkaan ehtineet ihailla maisemia kovin pitkään, sillä sadekuuro pääsi yllättämään meidät. Laskeuduttuamme alas palasimme väsyneinä takaisin hotellille.


Hissillä korkeuksiin

Tiistaipäivän ohjelmassa oli heti aamusta vierailu Eiffel-tornin huipulla. Melkein kaikki uskaltautuivat nousemaan hissillä tornin korkeimmalle tasolle. Näkymät tornista olivat huikaisevat. Sieltä pystyi näkemään lähes koko kaupungin.
Kun kaikki olivat laskeutuneet turvallisesti takaisin maanpinnalle, lähdimme kohti Orsay’n taidemuseota. Alun perin rautatieasemana toiminut rakennus avattiin vuonna 1986 taidemuseona. Se sisältää ainutlaatuisen kokoelman ranskalaista impressionismia. Museossa on lukuisia Renoirin, Monet’n, Cézannen, Courbetin, Degasin ja Manet’n töitä.

Päivän taideannoksen jälkeen oli tiedossa shoppailua Pariisin suurissa tavarataloissa Printempsissä ja Galéries Lafayettes`ssa. Monen mielestä kiertely niissä oli kuitenkin turhauttavaa tavaroiden hintavuuden vuoksi. Lisäksi kaikkien jalat olivat vielä edellisen päivän kävelemisestä kipeät, joten kovin moni ei jaksanut innostua kaupoista.

Palasimme hotellille kahdeksalta ja keskieurooppalaiseen tapaan menimme syömään yhteisen aterian läheiseen ravintolaan vasta yhdeksältä illalla. Joukkomme suuren koon vuoksi tilaaminen kesti aikansa, mutta lopulta kaikki saivat eteensä annokset. Useimmat tyytyivät pääruokaan, sillä se itsessään oli jo niin täyttävää, että vain harva jaksoi enää syödä ihania ranskalaisia jälkiruokia. Suomalaisiin melko aikaisiin päivällisaikoihin tottuneina meitä ihmetytti, kuinka meidän lähtiessämme ravintolasta yhdeltätoista, siellä oli vielä ihmisiä syömässä.


Aurinkokuninkaan loistoa ja kaupungin valoja

Edellisen illan myöhäiseksi venyneestä ohjelmasta johtuen herätyksemme oli hiukan myöhäisempi keskiviikkoaamuna. Sinä aamupäivänä lähdimme kymmeneltä kohti Pompidou-keskusta ja Forum-kauppakeskusta. Niiden ympäristössä olevissa kaupoissa aika kului turhankin nopeasti ja pian jouduimme palaamaan takaisin hotellille. Meille oli nimittäin varattu opas viemään meidät kierrokselle Versailles’n linnaan.

















Versailles sijaitsee noin parinkymmenen kilometrin päässä Pariisista ja sinne pääsi kätevästi lähijunalla. Aurinkokuninkaana tunnettu Ludvig XIV siirsi hovinsa Louvresta sinne 1700-luvun lopulla ja siitä muodostui aikansa loistokkain hovi. Sen loisto nosti tuolloisen Ranskan maailman mahtavimmaksi valtioksi.

Aurinkokuninkaan ajan loiston pystyy näkemään vielä tänäkin päivänä hyvin restauroidusta linnasta. Vaikka jouduimmekin kiertämään linnan tärkeimmät huoneet vauhdilla läpi aikaisen sulkemisajan takia, ehti siinä oppaamme esitellä meille paikan hyvin ja kertomaan elämästä Aurinkokuninkaan ja hänen seuraajiensa hoveissa.

Palatsilta lähdimme kaikki syömään ja sen jälkeen lähdimme noin kello kahdeksan takaisin kohti Pariisia. Nousimme pois lähijunan kyydistä Eiffel-tornilla ja suuntasimme kulkumme kohti sen lähettyviltä lähtevää, pitkin Seineä risteilevää jokilaivaa. Risteily kesti noin tunnin ja sen aikana näki Pariisin kauniissa iltavalaistuksessa. Laivamatka huipentui upeasti valaistun Eiffel-tornin juurelle. Ennen kuin palasimme hotellille pakkailemaan laukkujamme, jäimme katselemaan vielä tornin joulukuusimaisesti välkkyviä valoja.

Seuraavana aamuna jouduimmekin sitten sanomaan hyvästit kauniille Pariisille ja lentämään takaisin Suomeen. Helsingistä meidän olisi pitänyt tulla jatkolennolla Vaasaan, mutta Finnairin peruttua lennon palasimme kotiin hitaasti bussilla körötellen. Unista bussimatkaamme viihdyttivät Pasilan hauskat jaksot.

Hartaasti odotettu matkamme sujui aivan erinomaisesti, ja se oli juuri niin mukava reissu kuin siltä oli odotettukin. Kiitos valvojillemme Riitalle ja Mikaelille, jotka jaksoivat kierrättää meitä ympäri Pariisia!

 

Teksti ja kuvat: Sanna-Maria Tapio



Pariisi-projektista hieno julkaisu

Pariisi-projektissa tutkimme Ranskan pääkaupungin Pariisin UNESCO:n kulttuuriperintökohteita Seinen ranta-aluetta historiallisine rakennuksineen Notre Damesta Eiffel-torniin sekä Versailles´n palatsia ja puistoa. Molempien kautta avautuu mielenkiintoisen näkökulman paitsi Ranskan myös Euroopan kulttuurihistoriaan. Projektin lopputyönä syntyi Pariisin Unesco-kohteet -julkaisu.

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016