Let’s Get Global -ryhmän reissu Jyväskylään laittoi ajattelemaan

 

Vaasan lyseon lukion Let’s get global -ryhmä suuntasi verkostoitumis- ja koulutusmatkalle Jyväskylään 5.-6.10. Let´s get global -hanke on Unesco-koulujen globaalikasvatuksen verkostohanke, jossa kannetaan globaalia vastuuta, rakennetaan kehityskumppanuutta pohjoisen ja etelän nuorten välillä ja kasvetaan maailmankansalaisina. Tavoitteena on nostaa Yk2030 kestävän kehityksen tavoitteet esille koulussa yhteisvoimin pohjoisen ja etelän nuorten kanssa.

 

Vaasan lyseon lukion Let’s Get Global -ryhmä heräsi torstaina 5.10. kukonlaulun aikaan ja pakkasi kamat kasaan Jyväskylän junaa varten. Matkalle lähdettiin kuuden hengen tyttöporukalla, ja mukana olivat myös opettajamme Mika Jokiaho ja Saija Rintamäki.  Junamatkalle saimme vahvistusta Helsingin kielilukiosta, kun kolme opiskelijaa opettajansa kanssa liittyivät mukaan. Reissun tarkoituksena oli paneutua YK:n vuonna 2015 laatimiin YK2030-tavoitteisiin siitä, kuinka tästä maailmasta voitaisiin yhdessä saada parempi paikka elää. Jokainen meistä suhtautui kahden päivän matkaan varmasti ennakkoluulottomasti odottaen YK-tavoitteiden lisäksi myös Jyväskylän lyseon lukiolle saapuvia vierailijoitamme, jotka olivat jokainen tulossa jonkin kansainvälisen avustustyön parista kertomaan meille toiminnastaan.

 

Vaasalaiset Jyväskylässä. 

Ensimmäinen päivämme Jyväskylässä, torstai, oli päivä täynnä ohjelmaa. Kuuntelimme päivän aikana luentoja niin hyvällä asialla Afrikassa kiertäneestä African CodeBusista, antropologin työstä Ugandassa kuin Planin työntekijän mitä mielenkiintoisimmista työtehtävistä ja kokemuksistakin. Edellä mainitut kolme luennoitsijaa saivat meidät lukiolaiset näkemään Afrikan aivan erilaisin silmin. Erityisesti kulttuuriantropologin, Soila Laivon, kertomukset työstään entnografian eli kulttuurien ja sosiaalisen vuorovaikutuksen parissa herättivät monen opiskelijan mielenkiinnon. Soila kertoi meille työnkuvastaan, joka pitää sisällään paljon erilaisia keskusteluja eri kulttuurien ihmisten kanssa. Planin työntekijä Mika Välitalo avasi meille Planin toimintaa ja kertoi ugandalaisista ystävällisenä kansana. CodeBus-hankkeesta kertomassa ollut Irina Bakic antoi meille kuvaa Afrikasta kokonaisuudessaan, sillä oli projektinsa myötä matkustanut monissa Afrikan maissa opettamassa lapsille ja erityisesti tytöille koodaamista. Monella opiskelijalla syttyi tai kasvoi palo päästä työskentelemään avustustyön parissa ja tekemään työtä, jolla oikeasti on arvoa ja merkitystä.

 

Irina Bakic kertoi Code Buss Africa -hankkeesta ja antoi monia vinkkejä kehitysyhteistyöhön afrikkalaisten kanssa.

 

Kulttuuriantropologi Soila Laivo kertoi, mitä kulttuuriantropologi tekee ja miten tieteen etnograafista metodia voidaan hyödyntää kulttuurien välisessä työssä.

 

Planin Mika Välitalo kertoo järjestön tekemästä työstä ja sen taustalla olevista Yk2030 kestävän kehityksen tavoitteista. Samalla hän valotti omaa urapolkuaan järjestötyöhön.

Iltapäivä luentojen parissa vierähti nopeasti ja kerkesimmepä myös soitella Skypen välityksellä toiselle puolelle maailmaa. Tammikuussa Ugandaan lähtevät opiskelijat tapasimme netin välityksellä paikallisia ugandalaisia, joiden kanssa tulemme tekemään jatkossa yhteistyötä ja viettämään tietenkin myös aikaa Ugandassa.

 

Skype-yhteys Ugandaan Kampalaan Planin Smart up -factoryn toimistoon saatiin toimimaan ja ensimmäiset kuulumiset vaihdettua.

Iltasella meille oli ohjelmaksi järjestetty Maailman pizza -peli. Suhtautuminen oli aluksi sitä, että ”tästähän tulee rentoa”, mutta ajatus muuttui nopeasti. Peli jakoi maailman maanosiin ja jokaiselle maanosalle oman ryhmänsä sitä johtamaan. Tarkoituksena oli hoitaa oman maanosansa taloutta, myydä muille maanosille omia luonnonvarojaan tai vientituotteitaan ja ostaa itselleen muilta maanosilta kaikki tarvitsemansa. Lopputuloksena oli tilanne, jossa Afrikka oli täysin ilman rahaa ja ruokaa ja Eurooppa paistatteli yltäkylläisyydessä. Pelin aikana Eurooppa-ryhmään kuuluvien voitontahto, innostus ja ehkä jopa pieni ahneus muuttuivat häpeäksi ja empatiaksi, kun he näkivät vieressä istuvan Afrikka-ryhmän rahattomuuden. Lyhyesti kiteytettynä tämä oli peli, joka on eniten herättänyt minussa tunteita. Peli sai meidät kaikki yksinkertaisuudessaan ymmärtämään, että eriarvoisuus ei johdu pelkästään siitä, että Euroopassa oltaisiin kamalan paljon älykkäämpää kansaa kuin muut, vaan myös siitä, että eri maanosissa mahdollisuudet vaurastumiselle eivät ole yhtä suotuisat.

 

Maailman pizza -peli jakoi joukkueet rikkaisiin ja köyhiin. Rikkaat saivat oikeasti palkinnoksi ruokaa, kun taas köyhät katsoivat sivusta ja näkivät nälkää.

Aivotyö päivän aikana oli koetuksella, ja päivän päätteeksi nautimme yhteisesti ruokaa afrikkalaisilla vivahteilla. Tämä oli ihana päätös pitkälle, mutta myös todella antoisalle päivälle. Perjantaina hommat jatkuivat. Kävimme keskustelua YK2030-tavoitteista kulttuuriantropologi Soila Laivon johdolla ja aloitimme ryhmätyöt YK2030 kestävän kehityksen tavoitteiden työstämisestä. Lisäksi tapasimme työntekijöitä Caring Hands -järjestöstä. Kuulimme myös vuoden pakolaisnaisen Rita Kostaman kyyneleet silmiin tuovan elämäntarinan, joka alkoi Ruandasta ja päättyi Afrikan maiden läpi Suomeen.

 

Lotta Näkyvä kertoi omista vapaaehtoistyökokemuksistaan Caring hands -järjestössä Ugandassa.

 

Caring hand -järjestö auttaa huonossa asemassa olevia ugandalaisnaisia yrittäjyyden alkuun. Opiskelijat saivat tutustua mm. jätteistä käsin valmistettuihin koruihin. 

 

Vuoden 2016 pakolaisnainen Rita Kostama kertoi tarinansa sisällissodan repimästä Ruandasta Suomeen.

 

Kaiken kaikkiaan matka Jyväskylään oli paljon enemmän, kuin olin odottanut. Suhtautuminen maailmaan, ihmisiin ja omaan elämäänkin sai muutoksen, sillä ymmärsin, että tässä maailmassa on paljon tehtävää ja paljon asioita, joissa olisi parantamisen varaa. Halu olla aikaansaamassa muutosta ja kehitystä on suuri, ja uskonkin, että yhdessä se on mahdollista. Jyväskylän matka vei meitä kohti tämän muutoksen ja kehityksen tavoittelua, ja pari viikkoa vierailun jälkeen olimmekin jo omalla koulullamme kertomassa hyvää asiaa eteenpäin Uniworld-päivän merkeissä.

Meille jokaiselle jäi paljon asiaa käteen, mutta vielä on paljon koettavaa. Matka kestävän kehityksen parissa on vasta alkamassa, ja suhtaudumme tulevaan avoimin mielin.

 

Let´s get global -ryhmäkuvassa opiskelijoita verkoston kolmesta Unesco-koulusta Vaasan lyseon lukiosta, Jyväskylän lyseon lukiosta ja Helsingin kielilukiosta.

Lisätietoa Let´s get global -hankkeesta löytyy osoitteesta:  https://letsgetglobalblog.wordpress.com/

Teksti: Emma Vehkaoja

Kuvat: Mika Jokiaho

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016