Onko sananvapaus itseisarvo?

Oletko koskaan ajatellut, millaista elämämme olisi, jos maassamme ei olisi sanavapautta? Silloin emme itse saisi kritisoida maamme asioita tai ilmaista omaa mielipidettämme. Elämämme olisi paljon rajoitetumpaa, toimittajat olisivat vailla työtä ja ne harvat, jotka saisivat pitää uransa, kirjoittaisivat juuri sen, mitä laki sallii – eli eivät kovinkaan paljoa.


Vaikka sananvapaus on Suomessa arvossa, kaikkialla maailmassa ei mene yhtä hyvin: vielä nykyäänkin monessa maassa ihmiset joutuvat maanpakoon aatteensa tai eriävän mielipiteensä takia. Heidät yksinkertaisesti hiljennetään. Tämä käytäntö on perua ajalta, jolloin sananvapaus oli vielä melko tuntematon ilmaisu – ennen vuotta 1789. Ranskan vallankumous ajoi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon asemaa. Tähän aatteeseen sisältyi myös ajatus vapaudesta ilmaista itseään.

Meidänkään tilanteemme ei aina ole näyttänyt näin valoisalta: esimerkiksi autonomian aikaan Suomessa vallitsi sensuuri. Venäjä sääteli tarkkaan sitä, mitä Suomessa saatiin julkaista. Ehkä juuri tästä johtuen maassamme annetaan nykyään niin paljon arvoa sananvapaudelle. Meillä toimitetaan monenlaisia lehtiä ja julkaisuja. Jotkut niistä ovat arvostetumpia kuin toiset, mutta kaikilla niillä on sama oikeus esittää mielipiteensä maailman menosta. – On kyse sitten terroriteoista tai salarakkaista.


Sitä myötä kun maailma yhtenäistyy ja yhteistyö maiden välillä lisääntyy, tulee tiellemme monenlaisia ongelmia. Olemme kaikki tietoisia kulttuurisista ja kielellisistä eroistamme, mutta niihin liittyen me joudumme myös ratkomaan yhden vaikean kysymyksen: miten paljon arvoa panemme sananvapaudelle? Voimmeko toimia yhteistyössä maan kanssa, jossa sananvapaus ei toteudu?


Hyvä esimerkki sananvapauskysymyksen ajankohtaisuudesta ovat Muhammadin pilakuvat, joiden takana oli tanskalainen Jyllands-Posten-lehti. Kuvat aiheuttivat kansainvälisen selkkauksen: islamin uskon kannattajat ottivat pilakuvat syvänä loukkauksena, sillä heidän uskonnossaan on kiellettyä tehdä kuvaa jumalasta. Monet länsimaat taas pitivät vaatimusta kuvien poistamisesta ja anteeksipyynnöstä sananvapautta rikkovina.


Emme tietenkään voi olla varmoja, mitä mieltä nimenomaan islaminuskoinen kansa oli pilapiirroksista. Islaminuskoisissa maissa on voimassa tiukka sensuuri ja ilman sananvapautta on mahdoton arvostella edes sitä, ettei sananvapautta ole.


Toisaalta luulen löytäneeni yhden epäkohdan myös Suomen sananvapauden tilasta, nimittäin median. Kuinka monta kertaa törmää suoraan puheeseen median hyvistä ja huonoista puolista? Kuka yleensä arvostelee mediaa? Kovin harva toimittaja luo loistavaa uraa arvostelemalla omia palkanmaksajiaan. Oikeastaan Suomessa ainoa asia, joka ”säätelee” mediaa, on Julkisen sanan neuvosto. Sekin on itse asiassa ainoastaan eettinen elin, eikä sillä ole samaa arvoa kuin lailla. Viimekädessä on siis kyse toimittajan ja julkaisijan omasta etiikasta - ellei mennä reilusti laittomuuden puolelle.


Teksti: Riina Mikola

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016