Toimittajana pienois-Helsingissä



Fuusio-lehden toimitus vieraili perjantaina 6. lokakuuta 2006 Helsingin Sanomien Pisteessä tutustumassa toimittajan työhön. Lähtö Kirkkopuistikolta oli aamulla jo kello kuusi. Matka taittui mukavasti linja-autossa Pohjalaista lukiessa ja uusiin toimittajakollegoihin tutustuessa. Nukkuminenkin oli suosittu tapa viettää matkaa. ”Meitsi on ajanu Itävaltaan bussilla kahdessa päivässä, joten tällainen matka taittui nopeasti nukkuessa”, kommentoi Pauliina Arpiainen Vaasasta Helsinkiin matkaamista.


”Tuntuu kuin olisi Simpsoneissa”
Perillä Sanomatalolla olimme hieman ennen kello kahtatoista, joten meillä oli hetki aikaa katsella ympärillemme ennen kuin tapasimme toimittaja Maikka Saariston ja markkinoinnista vastaavan Sari Marttisen, jotka ohjasivat meidät kohti Pistettä.

”Tuntuu kuin olisi Simpsoneissa”, kertoi Juho Hirvelä ensivaikutelmastaan, kun matkasimme lasiseinäisellä hissillä kellarikerrokseen. Vielä enemmän ihmettelemistä löytyi pohjakerroksen Pisteestä.

Astuessamme sisään huomasimme olevamme pienoiskokoisessa Helsingissä. Kiertelimme ympäri Pistettä ihmettelemässä ja tutkimassa paikkoja, esimerkiksi Eduskuntataloa ja jäähallia. Kokoonnuimme jäähallin auditorioon, jossa toimittaja Maikka Saaristo kertoi Pisteestä ja talon päälehdistä.
Meille kerrottiin, että Pisteessä yritetään tutustuttaa nuoria sanomalehtiin ja toimittajan työhön. Seuraavaksi katsoimme kuvanauhan, jossa oli erilaisia uutiskuvia. Keskustelimme, minkälaisen kuvan voi julkaista lehdessä, ja yritimme tunnistaa nauhalta eri uutistapahtumia.




Helsingin Sanomista otetaan painoksia

Maikka Saaristo kertoi meille hiukan Sanomatalon lehdistä, Helsingin Sanomista ja Ilta-Sanomista. Saimme tietää, että Ilta-Sanomien pienempi koko johtuu siitä, että sitä pysähdytään yleensä vain selailemaan kahvilassa tai linja-autossa, kun taas Helsingin Sanomien äärellä viivytään pidempään lukemassa uutisia.

Saimme tietää myös lehtien painoprosessista. Lehti on valmis vasta kello kymmeneltä illalla, jolloin teksti menee painoon Vantaan Martinlaaksoon, Varkauteen ja Forssaan. Lehdistä otetaan yössä 3 - 6 erilaista painosta, mistä johtuu, että ihmiset ympäri Suomen saavat hiukan erilaisia lehtiä.

Useita painoksia otetaan siksi, että yön aikana tapahtuu aina jotain uutisoinnin arvoista. Tällöin poistetaan lehdestä jokin vähemmän tärkeä artikkeli ja sen tilalle tulee toinen juttu. Yleensä tällaisia uutisaiheita ovat myöhään tapahtuneet onnettomuudet, urheilutulokset tai ulkomaan uutiset.


Missä on Julia?
Pisteeseen kehitetyssä toimittajasimulaattorissa, jonka uusi ohjelma oli otettu käyttöön vasta pari päivää aiemmin, selvitimme kadonneen Julian tapausta. Jakauduimme viiteen eri ryhmään, joista kaksi teki etusivun uutisen Ilta-Sanomiin ja kolme ryhmää Helsingin Sanomiin. ”Uutispäällikkö” antoi toimittajilleen ohjeita tietokoneen ruudulta sekä matkapuhelimista, joita kuljetimme mukanamme simulaattorissa.

Kiertelimme paikasta toiseen vihjeiden perusteella, joita saimme haastateltavilta ihmisiltä. Haastattelut tapahtuivat tietokoneiden, puhelimien ja radioiden välityksellä kiivaaseen tahtiin. Tiedonhankinnan jälkeen kukin ryhmä piti palaverin, jossa koottiin jutun ainekset ja valittiin sopiva pääotsikko, väliotsikko ja kuva.

Lopuksi kokoonnuimme arvioimaan etusivujemme ansiot ja heikkoudet. Katsoimme myös kuvan sopivuutta ja otsikoita. Keskustelua syntyi siitä, mitä lehdet voivat painaa ja mitä eivät. Lehdessä ei saa syyttää ketään ennen tuomiota. Jos näin käy, lehti voi joutua oikeuteen, vaikka viittaus olisikin vain epäsuora.


Päätoimittaja antaa ohjeita toimittajille.



























 

KOMMENTTI: Vapaa-aika liian lyhyt

Mirika Laurilan mielestä Pisteen reissu oli informatiivinen. ”Tosi hyvä, että havainnollistettiin toimittajan työtä.” Hän oli Pisteessä ensimmäistä kertaa. Ensivaikutelmaksi Sanomatalosta muodostui, että paikka oli lasiläjä ja hissit olivat kauheat. Neljän tunnin pituinen vapaa-aika Helsingissä oli Mirikasta liian lyhyt.

Sofia Ritalastakin päivä oli mukava, vaikka hän kertoikin varhaisen herätyksen vaikeaksi. ”Paljon isompi paikka kuin Pohjalainen”, hän totesi Sanomatalosta. Sofiasta oli hyödyllistä saada lisäkäsitystä toimittajan ammatista.
Päivä alkoi varhain ja loppui vasta yhdentoista aikaan illalla, jolloin saavuimme koululle. Kaikkien mielestä reissu oli mukava. Saimme oppia uutta ja ennen kaikkea kokeilla, miltä tuntuu olla toimittaja.


Teksti: Katri Kaarto
Kuvat: Mika Jokiaho

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016