Kurkistus kulisseihin – ammattitaitoa teatterissa

19.11 astuimme sisään Vaasan kaupunginteatterin henkilökunnan ovesta. Mielessämme oli kysymys: mistä on hyvät teatteriesitykset tehty? Tästä lähdimme ottamaan selvää…


Tarpeistoa tutkimassa

Tarpeisto käsittää kaikki näytöksessä tarvittavat tavarat ja esineet, eli käytännössä kaiken sen, mikä ei kuulu lavastukseen tai puvustukseen. Tarpeistohuoneessa tuunataan ja tehtaillaan kaikenlaista: pienestä sormuksesta kuusimetriseen kukkaan.

Tarpeistonhoitaja Jaana Ala-Lähdesmäki oli kertomassa meille työstään. Hän oli pienenä lapsinäyttelijänä ja sanoo olleensa aina jonkin asteen teatterifriikki. Harjoittelijapaikka Seinäjoen kaupunginteatterissa avasi uusia ovia, ja lopulta Ala-Lähdesmäki löysi paikkansa tarpeistonhoitajana.

Käsikirjoitus kertoo, mitä kaikkea näyttämöllä tarvitaan. Lisäksi lavastaja tekee näyttämöstä pienoismallin, joka antaa tarpeistonhoitajalle viitteitä tyylistä. Myös aikakausi, johon näytelmä sijoittuu, vaikuttaa tarpeistonhoitajan työhön.

Vaikka tarpeistovarasto pursuaa erilaisia tavaroita, usein tiettyä esinettä voidaan käyttää vain yhdessä näytelmässä. Harvoin mistään löytyy näytelmään täsmälleen sopivaa tavaraa, joten yleensä vanhaa tai kaupasta ostettua muokataan tyyliin sopivaksi, tai luodaan jotain kokonaan uutta. Erityisesti fantasia- ja lastennäytelmiin joutuu tekemään paljon alkupisteestä saakka itse.

Teatterissa käytettävien tavaroiden täytyy olla myös kestäviä, sillä ne ovat kovassa käytössä. Usein niihin lisätään jotain vahvistusainetta. Teatterissa kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Esimerkiksi My Fair Lady -näytelmässä käytettävien kirjojen sivut otettiin pois ja kansien väliin kiinnitettiin styroksia. Valmistusvaiheessa tavaroita katsotaan peilistä kuuden metrin etäisyydeltä, jotta nähtäisiin, miltä ne näyttävät yleisön silmin.

 

 

Valoja, ääniä ja lavasteita aina tarpeen mukaan

Tarpeistosta matkamme jatkui kohti Romeo-salia, missä tiedotus- ja tuotantopäällikkö Kirsi Sand kertoi meille yhtä ja toista siitä, mitä teatteriesitysten taustalta löytyy.

Joka näytelmään suunnitellaan oma valo- ja äänimaailmansa. Teatterilla on oma äänivarasto, josta etsitään näytelmään sopivia ääniä. Jos äänivarastosta ei löydy sopivaa ääntä, voidaan ääniä lainata, ostaa tai tehdä. Esimerkiksi lepakon siipien ääni tehtiin lopulta plaraamalla lehtiötä.

Vaasan kaupunginteatterin lavasteet tehdään Pukinkulmassa, joten niiden täytyy olla helposti purettavissa ja siirreltävissä. Lisäksi lavasteita joudutaan vaihtamaan eri näytelmien välillä.

Seuraavaksi siirryimme sivunäyttämölle. Sieltä löytyy kaikki rekvisiitta, mikä ei vielä ole lavalla. Sivunäyttämöllä sijaitsee myös väliaikainen pukutila ja kampaamo sekä maskeeraamo kiireisiä vaihtoja varten. Pukija, maskeeraaja ja kampaaja ovat avustamassa näyttelijöitä sivunäyttämöllä aina näytösten aikana.


Maskeeraamossa ja kampaamossa tehdään luovaa työtä

Sari Vesanto on ammatiltaan meikkaaja-maskeeraaja.
− Tää kuulostaa nyt kauheen kliseiseltä, mutta ajattelin jo nuorempana että tää on mun juttu, hän kertoo.

Meikkaus kiinnosti, ja heti ensimmäisellä yrityksellä Vesanto pääsi yksityiskouluun opiskelemaan alaa. Koulutuksen loputtua töiden hankkiminen oli silti haastavaa. Töitä piti tehdä jopa ilmaiseksi työkokemuksen ja nimen saamiseksi.

−Pahinta työssäni on huono työasento, eikä kiireessä ehdi edes ajatella missä asennossa töitä tekee, Vesanto kuvailee. Kuitenkin hän pitää työstään. Se on luovaa ja hauskaa. Tavallaan työ on myös terapeuttista, sillä kiireessä muut jutut unohtuvat.

Tulevaisuudessa Vesanto haluaisi päästä tekemään jotain aikakausinäytelmää, koska sellaista ei vielä ole tullut kokeiltua.

 

Puvustamossa luodaan ja hoidetaan roolihahmojen asut

Kävimme tutustumassa myös puvustonhoitaja Paula Mikkilään. Hänen työhönsä kuuluu materiaalien hankkimista, sovitusta ja suunnittelua. Puvut annetaan näyttelijöiden käyttöön kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Sitä ennen näyttelijät harjoittelevat pukuvarastosta etsityt puvut päällään.

Teatterissa työskenteleminen on Mikkilän mukaan hauskaa ja monipuolista, sillä näytelmät ja näyttelijät vaihtuvat.
−Usein teatteriin tehtävien pukujen kanssa joutuu tekemään erikoisia ratkaisuja nopeiden vaihtojen takia, Mikkilä kuvailee.
−Kaikenlaisia pukuja on tullut tehtyä, mutta historiallinen tylliunelma olisi vielä joskus kiva toteuttaa.

Puvustonhoitajan täytyy olla mukana harjoituksissa ja esityksissä katsomassa, miten puvut sopivat näytelmään. Työ onkin tehnyt Paula Mikkilästä teatteri-ihmisen. Joskus hän käy katsomassa myös muiden teattereiden esityksiä.

 

 

Toimiston puolella tehdään tärkeää taustatyötä

Lopuksi haastattelimme Kirsi Sandia. Hän päätyi ammattiinsa lehdessä olleen työilmoituksen kautta. Ennen sitä hän on toiminut äidinkielen opettajana Vaasan lyseon lukiossa. Kirsi Sand viihtyy työssään.
−Teatteriin kasvaa kiinni ja se on tiimityötä, Sand toteaa.

Teatterinjohtaja yhdessä taiteellisen jaoston kanssa päättää, mitä näytelmiä teatterissa esitetään. Teatterissa laaditaan tuotantoaikataulut ja suunnitellaan näytäntökaudet ensi-iltoineen ja harjoituksineen. Viikkoa ennen ensi-iltaa pidetään lehdistöinfo, jossa lehdistölle annetaan tietoa tulevasta näytelmästä. Lisäksi teatteri tekee erilaisia julkaisuja, mm. lehteä ja kalenteria.

Sandin työ sisältää paljon kirjoittamista, ja hänelle onkin ollut paljon hyötyä kirjallisuuden ja taidehistorian tuntemuksesta. Työn graafinen puoli edellyttää myös tietotekniikan käyttötaitoa. Teatteri on urakkatyötä: rutiinit pysyvät, mutta sisältö vaihtuu.
−Aina oppii uutta ja saa perehtyä uusiin aihepiireihin, Sand toteaa. −Päämäärä on kuitenkin joka kerralla sama: hyvä esitys.

Paras muisto Kirsi Sandille on jäänyt näytelmästä Täällä Pohjantähden alla, joka oli hieno elämys, taiteellinen ja koskettava.
−Oli kiva olla seuraamassa sen valmistumista pala palalta, Sand kuvailee. −Käsikirjoituksen muuttuminen eläväksi on yhä yhtä ihmeellistä − 25 vuoden jälkeenkin.


Kuvat: Annaleena Puska
Teksti: Maisa Saari ja Annaleena Puska

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016