Tunnettu Tuntematon

Lyskan seniorit sivistivät itseään 17.11. ja kävivät katsomassa uuden Aki Louhiniemen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan. Millaisia ajatuksia elokuva herätti opiskelijoissa? Onko Tuntematon sotilas yhä tarpeellinen klassikko vai alkaako se olla jo aikansa elänyt?


Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas (1954) on tärkeä suomalainen klassikko ja suurimmalle osalle vähintään nimeltä tuttu. Tänä syksynä sai ensi-iltansa kolmas siitä tehty elokuva. Aki Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas on saanut hyviä arvosteluja ja ylittänyt odotukset katsojamäärässä, joten odotukset olivat korkealla myös opiskelijoiden keskuudessa. 
 
Uusi filmatisointi herätti paljon positiivisia mielipiteitä. Elokuvaa kuvailtiin hienoksi, koskettavaksi ja todenmukaiseksi. Monet näkivät elokuvan kunnioituksena sotaveteraaneille ja tarpeellisena ”päivityksenä” Suomi 100 -juhlavuoteen. Historiantuntemus auttaa ymmärtämään nykyistä kulttuuria ja ehkä myös omaa identiteettiä. Uuden version näyttelijöiden kehuttiin sopivan rooleihinsa, joissain tapauksissa jopa paremmin kuin edeltävissä versioissa. Toisaalta muista yhteyksistä tutut kasvot myös häiritsivät: esimerkiksi poplaulaja Robinin mukanaolo kirvoitti yleisöstä pikemminkin naurua kuin samaistumista henkilöhahmoon.
 
Myös kritiikkiä jaettiin avokätisesti. Edvin Laineen vuonna 1955 ohjaama versio on monen mielestä yhä se ainoa oikea Tuntematon sotilas. ”Vanha versio on parempi. Tästä uudesta on jätetty monia tärkeitä kohtauksia ja keskusteluja pois”, kommentoi eräs tyttö. Kohtauksia oli tosiaan jätetty pois ja korvattu esimerkiksi romantiikalla. Suutelokohtaukset saivat hyväksyviä nyökytyksiä, mutta myös pettyneitä päänpudistuksia. Taistelukohtauksia puolestaan kritisoitiin niiden pituudesta ja verisyydestä. Itse olen samaa mieltä: Tuntemattoman sotilaan tärkeintä antia ovat mielestäni sotilaiden keskustelut ja selviäminen äärimmäisissä olosuhteissa, ei niinkään itse sodankäynti.
Toisaalta elokuvalla halutaan tuoda esille juuri sodan karuus, ja siinä mielessä räjähtäneet ruumiit tekevät tehtävänsä.
 
Osa opiskelijoista oli tyytymättömiä koko elokuvaan. Tuntematonta sotilasta kritisoitiin erityisesti siitä, että sillä on järkkymätön asema suomalaisena klassikkona: teos on ikään kuin suojassa kritiikiltä. Uusi filmatisointi myös varastaa huomiota muilta Suomi100-hankkeilta. Viekö vanhojen klassikkojen jatkuva toistaminen kulttuuria eteenpäin vai hidastaako se kehitystä? Eikö huomio pitäisi kiinnittää nykyiseen suomalaiseen taiteeseen ja sen tulevaisuuteen? Lisäksi Tuntemattomalla sotilaalla pönkitetään iän ikuisia myyttejä suomalaisuudesta, vaikka kulttuuri ja suomalaisuus muuttuvat jatkuvasti. Minkälainen Tuntematon sotilas siis tehtäisiin vuonna 2217? 
 
Teksti: Anna Koskela

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016