Kuukaudessa kirjoitettu romaani

Marraskuu. Räntäsateet saavat ihmiset välttämään kaikkea vapaaehtoista ulkona liikkumista ja aurinko tuntuu lähteneen lomalle. Tuossa monen mielestä vuoden ikävimmässä kuukaudessa on jotain salaperäistä, jotain houkuttelevaa. Vielä kertomattomat tarinat saavat sadat tuhannet harrastelijakirjoittajat eri puolilla maailmaa viettämään kuukauden omiin mielikuvitusmaailmoihinsa linnoittautuneina.


NaNoWriMo eli National Novel Writing Month (tuttavallisemmin pelkkä NaNo) on kansainväliseksi ilmiöksi noussut marraskuussa järjestettävä vuosittainen kirjoitushaaste, jonka tavoitteena on kirjoittaa kuukauden aikana 50 000 sanan pituinen romaani. Tarkoituksena ei tosin ole kirjoittaa seuraavaa maailmankirjallisuuden klassikkoteosta vaan pelkästään pitää hauskaa ja luoda mahdollisimman paljon tekstiä, jota voi halutessaan jälkeenpäin muokata. Ketään ei velvoiteta julkaisemaan mitään, vaikka moni niin tahtookin jossain muodossa tehdä (kirjoitusblogien määrä kasvaa tasaisesti aina marraskuun lähestyessä).

 

NaNoWriMo järjestettiin ensimmäistä kertaa heinäkuussa 1999, jolloin amerikkalaiskirjailija Chris Baty sai idean kuukauden aikana kirjoitettavasta romaanista. Ensimmäisen NaNo-vuoden jälkeen ajankohdaksi valikoitui heinäkuun sijaan marraskuu, sillä Baty koki mahdollisimman huonon sään lisäävän kirjoitusmotivaatiota. Pienimuotoinen, alun perin kahdenkymmenen kirjoittajan projekti sai nopeasti julkisuutta ja houkutteli mukaan uusia kirjoittajia. Vuonna 2013 NaNo:n osallistujamäärä oli yli 300 000.

 

NaNo:on osallistuu niin amatöörikirjoittajia, kirjailijan urasta haaveilevia kuin ammattilaisiakin. Aloituskynnys on matala, sillä kaiken järjen vastaisesti haasteessa keskitytään sanamäärään laadun sijasta. Osallistujia kehotetaankin hiljentämään sisäinen kriitikkonsa koko kuukaudeksi, sillä mikään ei hidasta kirjoitusvauhtia ja laimenna kirjoitusintoa yhtä tehokkaasti kuin liiallinen itsekriittisyys. Täysin kritiikittömästi ei kenenkään kuitenkaan tarvitse tekstiinsä suhtautua; marraskuun jälkeen kaikenlainen muokkaaminen on sallittua. NaNoWriMo:sta alkunsa saaneita romaaneja on julkaistu Yhdysvalloissa useita ja Suomessakin muutama, esimerkkinä jälkimmäisestä mainittakoon Annukka Salaman Faunoidit-nuortenkirjasarja.

 

Vaadittava sanamäärä on suuri ja tavoitteeseen päästäkseen on pyhitettävä päivittäin muutama tunti pelkälle kirjoittamiselle. Aina aikataulussa pysyminen ei onnistu, vaikka useimmiten ensimmäisten lauseiden kirjoittaminen onkin kuin hyppy lentokoneesta ilman laskuvarjoa: teksti vie kirjoittajan mukanaan yhtä tehokkaasti kuin painovoima. Mutta miksi osallistua kollektiiviseen kirjoitushörhöilyyn, joka vakavimmillaan vaarantaa sosiaalisen elämän ja on vaaraksi ympäristölle (mielikuvitusmaailmassa kuukauden elävä ihminen alkaa nimittäin jossain vaiheessa käyttäytyä kummallisesti)?

 

Ehkä siksi, että NaNoWriMo kokoaa yhteen ne, jotka kantavat sisällään toisia todellisuuksia ja jotka hahmottavat maailmaa ja itseään sen osasena kirjoittamalla. NaNo:n virallisella internet-sivustolla kirjoittajat voivat jakaa kokemuksiaan, metsästää ideoita tai vaikka adoptoida hahmoja, jotka ovat jo olemassa jonkun mielikuvituksessa, mutta joille ei vain vielä ole löytynyt sopivaa tarinaa. Inspiraatiota ja lisähaasteita jaetaan NaNo-foorumilla ilomielin (perinteisesti kaikki writer’s blockista kärsivät haastetaan lisäämään muutama ninja tarinaansa ja kas, kirjoittaminen lähtee taas sujumaan – ainakin hetkeksi).

 

Voittajia ovat kaikki, jotka saavat vaaditun sanamäärän täyteen aikarajan sisällä. Usein NaNoWriMo:n yhteistyökumppaneina toimivat yritykset lahjoittavat sanamäärän täyteen saaneille pieniä palkintoja, kuten vaikkapa oman tekstin painettuna pokkariversiona. NaNoWriMo:n merkeissä järjestetään myös miittejä, joissa kirjoittajat voivat tavata toisiaan kasvotusten. Miittien ja NaNo-foorumin mahtava yhteishenki on jo itsessään lähes riittävän hyvä syy osallistumiselle, ja ainakin omasta mielestäni kollektiivinen hörhöily on loistava tapa kuluttaa yksi vuoden pimeimmistä kuukausista.

 

NaNoWriMo:n virallinen internet-sivusto: nanowrimo.org

 

Teksti: Jerusa Ahlblad

Kuva: Nemo Koski

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016