KOLUMNI: Kehityksen jatkuva piipitys

Älypuhelimet, kännykät ja elektroniset laitteet ovat vallanneet koko maailman nopeasti. Uutiset kuullaan heti, yhteydenpito on nopeaa, eikä koskaan tarvitse keksiä vastausta yhtä klikkausta nopeammin. Vapaa-aika menee useimmilla netissä surffaillessa, eikä siksi ole yllätys, että laitteet ovat rantautuneet myös kouluumme ja saaneet jokaisen luokkatilan ja huoneen piipittämään ja tärisemään. Kaikkien on oltava jatkuvasti ajan tasalla.

Vaikka sosiaalisia suhteita ja kulttuurisia tapahtumia koskevien päivitysten lisääminen ja niiden seuraaminen ovat kohtuuden rajoissa hyviä asioita, niiden yhdistäminen koulunkäyntiin ei aina ole ihanteellista. Kännyköiden ja multimediaa toistavien laitteiden yleistyminen oppitunneilla on heikentänyt oppilaiden keskittymiskykyä entisestään, ja opettajien vastaväitteitä kuunnellaan harvoin. Osa opettajista on luovuttanut mobiililaitteiden suhteen, sillä he tietävät kännyköiden kielloista huolimatta kuitenkin sujahtavan taskusta pulpetille, mutta jotkut jaksavat yhä muistuttaa oppilaita koulun säännöistä, jotka koskevat kännyköiden käyttöä oppitunneilla. Opettajien sanat kuitenkin yleensä kaikuvat kuuroille korville, ja yhä useampi kännykkä vaivihkaa ilmestyy taas pöydälle ja jatkuva piipitys alkaa. Kädet hamuilevat puhelinta tuon tuosta, oli tarkoitus sitten tarkistaa kellonaika tai mahdolliset viestit. Facebook, Twitter, Instagram ja Tumblr ovat jatkuvassa käytössä, ja erilaiset viestipalvelut varmistavat sen, että ystävät ovat oppitunneillakin painalluksen päässä. Tunti on täynnä pärinää, piipitystä ja erilaisia viesti- ja merkkiääniä. Äänettömälle laite laitetaan harvoin, ja silloinkin tärinä saa koko pulpetin kumisemaan.

Älypuhelimien ja muiden mobiililaitteiden käytöstä on käyty kiivasta keskustelua jo pitkään. Monet tahot ovat ottaneet kantaa tähän yhä yleisempään ongelmaan, jota esiintyy lähes kaikkialla maailmassa. Keskustelua on käyty siitä, täytyisikö kouluihin perustaa kännykkäparkit tai säätää kännykkälaki, joka kieltäisi älylaitteet tuntien aikana, vai pitäisikö antaa tilanteen kehittyä ja antaa kännyköiden näyttää etunsa. Älylaitteiden yleistyminen tarjoaa mahdollisuuden siirtää oppimateriaali internetiin, mutta tämäkään ei onnistu noin vain. Nuorten mediataitoa on jatkuvasti päivitettävä, mikä on koulutuksessa sekä hyöty että haitta.

Opettajien näkökulma on yksinkertaisen selkeä: kännykkä on heille ja heidän opetukselleen yleensä haitta. He tahtovat kännykät pois tunneilta ja oppilaiden keskittymisen pysymään aiheessa koko tunnin ajan, ilman että median häiriötekijät keskeyttävät opetusta. Vaatimus on ymmärrettävä ja kannatettava, sillä opettajat on koulutettu antamaan oppilaille opetusta ja saamaan heidät oppimaan mahdollisimman hyvin. Kännykät tekevät opettajan työstä haasteellista, sillä miten voi arvioida oppilaan tarpeen lisäopetukseen, jos oppilaan ajatukset ovat jatkuvasti poissa aiheesta ja yrityskin on minimissä. Oppilas puolestaan ei välttämättä pääse näyttämään taitojaan, kun keskittyminen on muualla. Puhelimen taakse on myös helppo piiloutua, jos opiskeltava asia on liian haastava tai tylsä, eikä tarvittavaa tukea aina osaa edes pyytää.

Vaikka älypuhelimet ja muut laitteet on edellä luokiteltu koulun häiriötekijöiksi, eivät ne kaikki ole vain haitaksi. Oppilaat saattavat näiden laitteiden avulla hakea lisätietoa aiheesta, tarkistaa taululla olevia faktoja tai etsiä oikeita vastauksia ennen viittaamista. Eivät kaikki roiku tuntikaupalla Facebookissa, vaan mediassa oleminen saattaa tarkoittaa myös sanomalehtien lukemista, yleistiedon keräämistä tai ylipäätään oppimisen janoa. Joillekuille kännykän räplääminen on kuin vihon sivuun tuhertelu, joka auttaa muistamisessa ja keskittymisessä. Sormet tarvitsevat tekemistä, ja jos tunnilla ei kirjoiteta, keskittyminen herpaantuu helposti. Kännykkää selailemalla ja vilkuilemalla mieli pysyy virkeänä eivätkä ajatukset harhaile. Median seuraaminen on usein katselemista, se ei tarkoita siihen syventymistä.

Musiikin on todettu auttavan muistamisessa ja oppimisessa, joten miksi ei kännykkäkin auttaisi? Kun puhelinten näpyttelyn ohjaa tiedon etsintään, oppilaat saavat käyttää omaa vahvuuttaan medianlukutaidossa ja lähteiden etsimisessä ja samalla he saavat syventää tietojaan aiheesta. Kännykän käyttötarkoitus on se tekijä, joka määrää laitteen tarpeellisuuden tai tarpeettomuuden kouluympäristössä. Nuoret löytävät mediasta jatkuvasti lisää opittavaa, ja useat tunnilla epäselviksi jääneet aiheet voidaan tarkistaa netistä.

Sosiaalinen media on tehnyt meistä entistä epäsosiaalisempia. Välitunnit kuluvat hiljaisuudessa, kun kaverukset istuvat vieretysten kännykät käsissään ja selaavat internetin sivuja tai puhuva muille ystävilleen viestipalvelujen kautta. Yhä harvempi jättää kännykän kiinni koulupäivän tai edes välitunnin ajaksi. Ruokailukin on usein näyttöjen yli puhumista, ja tunnit kuluvat yhä harvemmin median häiritsemättä. Tämä on johtanut siihen, että tunneilla parityöskentely tuntuu entistä vaikeammalta sosiaalisten kontaktien siirtyessä yhä enemmän digitaaliseen muotoon. Toisaalta tämä on mahdollistanut ujoimmillekin lähestyjille helpomman tien keskusteluun, mutta koulutehtävissä tarvittavat keskustelutaidot häviävät hiljalleen, jos niitä ei aleta harjoittaa joko mediassa tai oppitunneilla. Siksi onkin vaikeaa erotella median hyvät ja huonot puolet. Kaikki on kiinni siitä, miten yksilö kokee median ja miten hän käyttää sitä. Se voi olla sekä hyöty että haitta, joka tukee oppimista tai haittaa sitä. Jokaisen oppilaan ja opettajan on täten päätettävä oma kantansa.

Älylaitteet ovat tulleet pysyäkseen mutta tunneilla niiden paikka ei ole. Laitteiden hyödynnettävyys on tulevaisuuden opiskelua, mutta säännöt on tehty noudattamista varten. Yhteisiä pelisääntöjä olisi hyvä noudattaa niin kauan kuin mahdollista, ja vaikka puhelin yhä olisi pöydällä jatkuvan päivityksen välineenä, on muistettava kääntää asetukset äänettömälle. Oli media hyväksi oppilaan oppimiselle tai ei, se ei saa häiritä muiden oppilaiden tai opettajien keskittymistä millään tavalla.
 
Teksti: Milena Puolamäki

Piirros: Nemo Koski

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016