Lyskalaiset Eurooppa-leirikoulussa

Herätyskello soi aikaisin, viimeiset matkatavarat kasaan ja lähtö lentokentälle. Ajatukset olivat aamulla vielä vähän sekaisin, koska ei oikein tiennyt, mitä tulevalta matkalta odottaisi. Matkalla tulisimme tutustumaan Euroopan historiaan erilaisten kohteiden kautta sekä vierailemaan Euroopan unionin parlamentissa. Lennon noustessa aamukuudelta kohti Saksan Frankfurtia ei olisi voinut uskoa, kuinka hauska ja mieleenpainuva matka olisikaan edessä.

 

23 enemmän tai vähemmän väsynyttä silmäparia nousi bussiin Frankfurtin lentokentällä, josta matka todellisesti alkoi. Saksan moottoritiet veivät ryhmämme ensimmäiseen museokohteeseemme, Saalburgin linnoitukseen. Vaikka museo ja historiallinen linnoitus olivatkin mielenkiintoisia, museokahvilan ruokalista oli ehkä useimpien meidän mielessä. Saimme onneksi täytettä vatsaamme, ja pääsimme jatkamaan bussimatkaa kohti Eberbachin nunnaluostaria. Luostari sijaitsi korkeiden vuorien keskellä kauniissa maisemassa. Nunnaluostarissa pääsimme näkemään sen historiaa erilaisten huoneiden ja kirkkorakennuksen kautta. Kuitenkaan itse nunnia ei paikalla pystynyt näkemään.


Saksan maasto oli vierailupaikoissamme vaihtelevaa ja vuoristoista. Välillä sai pelätä bussin puolesta, kun mäet alkoivat nousta todella jyrkiksi. Maasto kävi välillä myös meidän matkustajienkin voimille, koska rappusia riitti. Ensimmäinen yöpaikkamme Bacharachin linna sijaitsi melkein vuoren huipulla. Maisemat retkeilymajastamme olivat aivan käsittämättömän upeat. Varsinkin auringonlasku vuorien taakse sai kamerat heti esille. Alle kahden tuhannen ihmisen kylästä ruuan etsiminen oli odotettua haastavampaa. Päädyimme suurin osa matkaseurueesta maistamaan ”paikallista ruokakulttuuria” turkkilaiseen pizzeriaan, josta mukaansa sai erittäin hauskan muiston sekä pinttyneen rasvan hajun hiuksiin. Jo leirikoulun ensimmäisenä päivänä tapahtui paljon, ja pääsimme näkemään hienoja uusia asioita.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Trieriä, keskiaikaisen Bernkastel-Kues-kaupungin kautta. Keskiaikaisessa kaupungissa vietimme aikaa kaupunkia kierrellen, kahvilassa istuen sekä maisemia ihaillen. Myös bussimatkojen aikana saimme ihailla Saksan kauniita maisemia. Suomalaisen synkän marraskuun sijaan saimme nauttia syksyn värikkäistä puista sekä kauniista viiniviljelmämaisemasta. Pienet kaupungit vaihtuivat vähän isompaan Trierin keskustaan, jossa yövyimme samantapaisessa retkeilymajoituksessa kuin edellisessäkin kohteessamme. Nähtävyyksien jälkeen kiertelimme omia aikojamme kaupungilla iltaan asti. Seuraavana aamuna matka jatkui seuraavaan kohteeseemme, johon matkatessa myös maa vaihtui. Nyt olimme siirtyneet Ranskan maalle Strassbourgiin.

 

 

Strassbourgin seikkailumme alkoi hieman hämmentävällä toteamuksella: ”Meidän majapaikka on purettu kolme vuotta sitten.” Kysymyksiä herättävä toteamus sai onneksi ihan ymmärrettävän selityksen, ja löysimme lopulta majapaikkamme oikean muuttuneen sijainnin. Tämä majapaikka ja Strasbourg tulisivat olemaan meidän viimeinen kohteemme hienolla matkallamme. Starsbourg on yksi Euroopan keskuksista, koska siellä sijaitsee Euroopan unionin parlamenttitalo. Kaupunki kuvaa todella hyvin Eurooppaa, koska Strasbourgissa historia ja nykyaika yhdistyvät upeasti. Strasbourgista löytää niin vanhoja ristikkotaloja kuin upouusia ostoskeskuksiakin.

Viimeisen kokonaisen leirikoulupäivän vietimme yhdessä monen muun eurooppalaisen koulun kanssa Euroscolassa, joka oli matkamme kohokohta. Euroscolassa keskustelimme ajankohtaisista aiheista ja saimme äänemme kuuluviin erilaisten äänestysten kautta. Jakauduimme ryhmiin, joissa keskustelimme erilaisista aiheista, niin maahanmuutosta kuin nuorten työllistämisestäkin. Ryhmissä oli oppilaita ympäri Eurooppaa, joten opimme paljon myös erilaisista kulttuureista. Euroscola-päivä oli hieno päätös upealle kokemukselle, jonka saimme kokea yhdessä. Seuraavana päivänä jätimme Ranskan ja Saksan taaksemme väsyneinä mutta onnellisina – yhden hienon kokemuksen rikkaampina.

 

TEKSTI JA KUVAT: Viivi Hinssa

 

 

Mitä jäi käteen Eurooppa-leirikoulusta?

Marraskuussa 2017 järjestetty retki Saksan ja Ranskan rajamaille näyttelee eittämättä yhtä lukiourani upeimman kokemuksen roolia. Yhteiskunnallis- ja kulttuurillishistoriallisia nähtävyyksiä sekä nykyajan modernia yhteiskunnallista päätöksentekoa varsin sujuvahenkisesti yhdistellyt matka osoittautui mitä loistavimmaksi välipysäkiksi syksyn ja kevään ylioppilaskirjoitusten välimaastoon.  

Ehdottomasti parasta – mitä matka kykeni tarjoamaan – olivat alueiden lukuisat hämmästyttävänkin upeat nähtävyyskohteet. Tulevana teologina etenkin kirkot ja taivaiden kansia hipoilevat mahtipontiset katedraalit saivat innostumaan: Ranskan Strasbourgin oma Notre Damen katedraali sekä Saksan Trierin Konstantinuksen basilika osoittautuivat jo itsessään niin äärimmäisen kauniiksi ja näkemisen arvoisiksi osatekijöiksi, että vain niidenkin vuoksi matkalle olisi itse kunkin kannattanut jo lähteä. Trierin kaupunginportissa, Porta Nigrassa, riitti siinäkin jo niin valtavasti ihailtavaa, ettei sitä katsellessa voinut kuin hymyillä. Muita mainitsemisen arvoisia ja mieleen loisteliaasti painautuneita nähtävyyksiä edustanevat ensimmäisen päivän roomalaisaikainen rekonstruoitu linnoitus sekä läheisen alueen roomalaiskatolinen sisterssiläisluostari. 

 

Hintakuluihin nähden muussakaan matkalla koetusta ei pahemmin valittamisen varaa ollut. Majapaikat toki taistelivat aivan omassa luokassaan, mutta niissä vietetty vähäinen aika kompensoi niiden pienehköjä puutteita. Kun vielä miettii, ettei monikaan varmasti pysty kehuskelemaan sillä, että olisi yönsä viettänyt keskiaikaisen linnan tornirakennelmien uumenissa, näyttelee ensimmäisen ja toisen matkapäivän välinen yö varsin ainutlaatuisen kokemuksen roolisuoritusta. 

 

Vähäisistä odotuksista huolimatta myös Euroopan unionin parlamenttitalolla vietetty päivä osoittautui loppujen lopuksi varsin viihdyttäväksi. Se, että on saanut istua Euroopan unionin eräässä päätösvallan keskiössä olevassa istuntosalissa tehden melko samankaltaista työtä oikeisiinkin europarlamentaarikoihin nähden edes sen yhden päivän verran, on kieltämättä melko mielettömän uskomatonta. Uravaihtoehtoa siitä ei kuitenkaan auennut.  

Kaiken kaikkiaan matka Keski-Eurooppaan oli siis varsin menestyksekäs. Nähtävyydet olivat retkellä riemastuttavan erinomaisia, pienehkö sähläys milloin missäkin kovin mitätöntä sekä parlamenttipäivä kokemuksena arvokkaan ainutkertainen. Tyytyväisin mielin voi siis tämäkin tapaus jatkaa lukiourakkaansa viimeisen vuoden viimeistä jaksoa kohti. 

Teksti: Joel Myllyniemi

Kuvat: Viivi Hinssa

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016