Vanhat 2017

Vanhojentanssit, tuo lukioajan odotetuin päivä, joka on aina tuntunut olevan jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, kunnes yhtäkkiä löytääkin itsensä jäähallin lattialta 430 muun vaasalaisnuoren (tai vanhan) kanssa.

 


 

lokakuu 2016
Pari löytynyt ja varmistettu, tanssikurssille ilmoittauduttu. Tapahtuma alkaa konkretisoitua, vaikka se edelleen onkin jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, monen kuukauden päässä. Ei jännitä, mutta mekon etsintä on jo aloitettu. Päässä on selkeä visio siitä, millainen mekon tulisi olla.


perjantai 02.12.2016
Kolmas jakso alkaa. Jakson ensimmäinen tunti on seiskapalkin tunti perjantaiaamuna ja kaikki tanssijat kokoontuvat v-puolen liikuntasaliin. Jännittää vähän, keiden opettajien ryhmään päätyy, miten aikataulut menevät, opitaanko kaikki tanssit ajoissa. Kaverit laitetaan eri ryhmään. Seuraavan viikon torstaina k-saliin.


torstai 08.12.2016
Aloitetaan cicapolla. Helppo, suunnilleen kaikki osaavat sen jo entuudestaan, oppineet viimeistään yläasteella. Vähän joudutaan silti kertaamaan.

 

 

 

torstai 22.12.2016
Mekko löytyy. Se ei vastaa juuri ollenkaan sitä visiota, mikä oli ajatuksissa ennen mekon ostamista, mutta se tuntuu silti omalta. Alkoi olla jo vähän paniikki siitä, ettei mekkoa löydykään ja se täytyy tilata, mutta onneksi löytyi. Kampaaja on jo hankittu, vuorossa operaatio kenkien löytäminen. Joululomalla tajuaa jakson olevan jo puolessa välissä ja tansseja ei vielä osata. Alkaa jännittää, ehditäänkö kaikkia tansseja oppia.


tiistai 17.01.2017
Kengät tilattu. Oikea koko loppu, mutta vähän liian isot saavat luvan kelvata. Pohjallisilla saa pelastettua hyvin. Toimitusajaksi luvataan enintään viikko, toivottavasti tulevat kuukauden sisään. Niin, kuukausi vanhoihin. Kuukausi tuntuu tässä vaiheessa samaan aikaan tarpeeksi pitkältä mutta aivan liian lyhyeltä ajalta. Ei mitenkään voida ehtiä oppia kaikkea, varsinkaan omaa tanssia.


keskiviikko 08.02.2017

Viimeiset treenit kahdessa ryhmässä, toinen ryhmä Merkkarin salissa ja meidän ryhmä Fanny-talolla. Sali on pieni, musiikit eivät toimi, kukaan ei muista tansseja kunnolla, menee yliajalle ja koko treenit ovat pelkkää sähläystä. Itse tansseihin reilu viikko eivätkä nämä treenit ainakaan lisää luottamusta sitä kohtaan, että päivästä selvittäisiin.

 

torstai 16.02.2017

klo 14:45

Viimeiset treenit menossa ennen tanssiaispäivää. Ollaan kokoonnuttu ensimmäistä kertaa kaikki yhteen paikkaan, vanhan kauppiksen saliin. Tarkoituksena katsoa paikat eri tansseja varten. Turhauttaa, paikkojen etsiminen on niin hidasta. 322 henkeä on hankala siirrellä nopeasti. Treenit venyvät yliajalle. Ärsyttää, missasin bussin.

 

klo 18:08

”joko saa panikoida?” 6:08 PM, read by one person
”saa” 6:13 PM, read by me
“hyvä koska nyt vähän panikoin” 6:13 PM

 

klo 21:34
Lähetän snäpin streakeille: ”ku sheivaat ekaa kertaa puoleen vuoteen ja jaloissa neljä haavaa”
”mä päätin pyöriä niin kovaa ettei mun kainalohaava näy”
”mulla meni yllättävän smoothisti sheivaukset”
”gurlll iteki sheivaan just”
”kiitti ku muistutit, pitää iteki sheivaa”

 

perjantai 17.02.2017
klo 6:03

Herätys soi vasta puolen tunnin päästä, mutta herään jo kuudelta. Sopivasti aikaa selata somet ennen kuin pitää lähteä. Vähän jännittää.


klo 7:30

Jäähallille saavuttu ensimmäistä kertaa. Kiitän hiljaa itsekseni siitä, että jään päällä on vanerilattia eikä samanlainen muovinen paneelilattia kuin esimerkiksi Helsingin jäähallilla ja Hartwall Arenalla – muovilattian päällä on hankala pysyä pystyssä tavallisessakaan tilanteessa, saati sitten tanssiessa. ”Ei pysty hengittää ku on kylmä ja tämmöset jännityksen ja kauhun sekaiset tunnelmat”, tiivistää kaverini (jonka onneksi löysin yli 400 hengen joukosta).

 


klo 10:03

Vihdoin ulkona jäähallista. Ekat treenit jotka loppuvat etuajassa eivätkä myöhässä, vaikkakin poloneesijonot koottiin aluksi ihan väärin. Tanssit sujuvat suhteellisen hyvin, enää ei jännitä niin paljoa. Seuraavaksi kotiin meikkaamaan ja syömään.


klo 12:16

Onneksi kampaaja on tuttu eikä ollut kiire, koska ajan piti alkaa tasan kahdeltatoista, mutta päästään liikkeelle vasta vartin yli. Meikkaaminen ei onnistunut, silmämeikit ovat eri paria, kulmat epäsymmetriset, highlighter ei jostain syystä toimi yhtä hyvin kuin yleensä, luomivärit varisevat ja eyeliner menee minne sattuu. Matkalla kampaajalle jännittää, ehdinkö kotiin takaisin vaihtamaan vaatteet ennen kuin pitää lähteä jäähallille kenraalia ja tansseja varten. Itse tanssit eivät enää jännitä.

 

klo 13:41

Mekko päällä ja tavarat iltaa varten pakattu, kyyti tulossa neljän minuutin päästä, perheenjäsenet päättävät, että on ihan pakko saada kuvia juuri nyt, mieluiten kolmessa eri paikassa. Saan viestin, että kyyti on pihassa, saan siskolta takin lainaan ja olen jo poistumassa ovesta, kun sisko päättää, että koirankarvat pitää saada takista irti. Onneksi on vain vähän kiire.


klo 14:19

Jäähallilla. Kukaan ei tiedä, missä on narikka, mihin narikkaan pitää viedä vaatteet jos on menossa syömään, mitä tapahtuu, kukaan ei ohjeista. Löydän kaverit, löydän kaverin jonka kanssa otetaan kuvia, saan tavarat narikkaan ja narikkalapun pöytäseuruelaiseni takintaskuun. Kohta alkaa kenraali.


klo 14:50

Kenraalin olisi pitänyt alkaa jo, mutta vielä ei olla päästy liikkeelle. Yleisöä on jo ihan liikaa paikalla. Ei jännitä, kenraali ei herätä oikeastaan minkäänlaisia tunteita (paitsi vähän paniikkia siitä, että sekä minä että parini tallomme koko ajan helmani päälle. Olisi pitänyt laittaa korkkarit).

 

 

klo 16:02

Paniikki: ripset irtoavat, en löydä henkilöä jolla on narikkalappuni, en tiedä ovatko vanhempani jo paikalla ja haluavatko he ottaa kuvia ennen tansseja. Löydän narikkalappuni, saan puhelimen ja ripsiliiman, löydän vanhempani, otetaan kuvia heidän kanssaan, he menevät takaisin katsomoon ja siirryn lopulta parijonoon valmiiksi poloneesia varten.

 

klo 17:10

Kaupunginjohtaja Tomas Häyry puhuu. Koko tanssit menevät jonkinlaisessa transsissa, joten en muista puheesta muuta kuin sen, että mietin muistaako kaupunginjohtaja meidän sukupolven olevan se, joista pyörtyi kahdeksan itsenäisyyspäivän tansseissa kaksi vuotta sitten. Tanssit menevät kai hyvin. Tallomme helmani päälle ja nauramme katrillin aikana, mutta juuri muuta en muista. Ei kai sitten kovin suuria virheitä, kun sellaisia ei jäänyt mieleen.

 

klo 18:26

Bussissa. Koko pöytäseurueemme oli melko lähellä ovea, joten saamme itsemme nopeasti kasaan ja siirrettyä bussiin – olemme varmaan toinen tai kolmas seurue ensimmäisessä bussissa. Waskiassa pääsemme narikkaan ja saamme pöytämme sekä tervetuliaismaljat.

 

klo 19:09

Rehtorit puhuvat. Nostamme maljamme. Onnittelut meille, vanhimmille.

 

 

Teksti: Lotta Kalamo 15B
Kuvat: Kari Mäkinen, Lotta Kalamo

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016