Ylioppilaan puhe: Ylioppilaaksi satanen lasissa

"Sadan kurssin, yhdeksän yo-kirjoituksen sekä kolmen ja puolen vuoden jälkeen tieni Vaasan lyseon lukiossa on vihdoin tullut tiensä päähän", aloitti Sanni Majamaa ylioppilaan puheensa Lyseon itsenäisyyspäivä- ja ylioppilasjuhlassa 5.12. Vaasan kirkossa. "Näin alkuun kelataan vähän ajassa taaksepäin."

"Kasvoin maaseudulla, Alavudella, missä koulumatkat kasvoivat pisimmillään yli 20 kilometriin ja missä käsitystä lähikauppa tai naapuri ei sanan oikeassa merkityksessä tunneta. Olin mielestäni ihan kohtuullisen tavallinen lapsi. Kunnes menin kouluun.

Pienessä kyläkoulussa erilaisuus kävi ilmi helposti. Sain huomata, että asioita, kuten vankkaa luku- ja laskutaitoa jo ennen kouluikää tai vaikkapa hillitöntä motivaatiota opiskella koulukirjojen ulkopuolelta niin perinnöllisyyttä, maailmankarttoja kuin historiaakin, ei juurikaan arvostettu koulutovereiden keskuudessa. Koko peruskouluajan sainkin tuhannella ja yhdellä tapaa huomata olevani ulkopuolinen - syrjinnän kohde.

Kun yhteishaun aika koitti, minulle ei ollut edes vaihtoehto jäädä kotikaupunkiini. Niinpä hain Vaasan lyseon lukioon opiskelemaan – kaupunkiin, jota olin kutsunut toiseksi kodikseni koko ikäni. 

Saavuin muiden tapaan Lyskaan tavoitteenani oppia uutta - kehittyä matematiikassa, kielissä, tulla paremmaksi kirjoittajaksi... lista on pitkä. 

Näin kolmen ja puolen vuoden jälkeen voin käsi sydämellä sanoa, että Lyska opetti paljon – paljon enemmän. 

Vaasan lyseon lukio opetti minulle sen, että pitkän matikan luovuttaminen yhden kurssin jälkeen on täysin ok - siitä voi jopa seurata tutustuminen mahtavaan lyhyen matikan opettajaan, joka palautti toivottomuuteni yhtälöiden parissa. 

Lyska opetti minua tarttumaan pelottaviinkin tilaisuuksiin (kuten tämän puheen pitämiseen), minkä ansiosta olen päätynyt kahdesti Afrikkaan lukio-opintojeni aikana sekä töihin paikkaan, jossa täytyy puhua ruotsia puolet ajasta. 

Lyska opettaa myös sen, että on sallittua kulkea omia reittejään. Satojen oppilaiden koulussa voisi sen ajatella olevan pelottavaa, mutta luokattomuus ja alituinen tuki sekä joustavuus opettajilta ja muulta henkilökunnalta ovat Lyskan kantava voima. Vaikka lukiossa olemme olleet enemmän vastuussa itsestämme kuin koskaan aiemmin, itselleni se on ainakin tarkoittanut vapautta suunnitella opintoni ja niin ikään saada aikaa elämän muidenkin unelmien jahtaamiseen. 

Mieleenpainuvin opetus, jonka Lyska minulle antoi, on se, että tulevaisuutta ei tarvitse pelätä, vaikka ei vielä - tai edes kymmenen vuoden päästä -  tietäisi, mikä haluaa olla isona. Tulevat opinnot tai työt eivät määritä loppuelämäämme. Tärkeintä on tehdä jotain ja mennä eteenpäin ja muistaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä kääntää uutta lehteä. Sähkömiehestäkin voi tulla äidinkielen opettaja. 

Vaasan lukiokampuksen ruokalassa lukee ''syrjinnästä vapaa alue''. En aluksi ymmärtänyt sitä. Sittemmin huomasin, että Lyska todella on sitä: syrjinnästä vapaa alue. Harvoin tulee vastaan paikkaa, jossa eri kulttuurien, äidinkielien, uskontojen ja elämäntyylien nuoret sulautuvat niin hyvin yhteen. 

Voin tietysti puhua vain omasta näkökulmastani, mutta on ollut onni ja ilo aikuistua paikassa, jossa erilaisuus on rikkaus. Siinä missä ennen häpesin juuriani, olen täällä kantanut etelä-pohjalaisuuttani ylpeydellä ja päivä toisensa jälkeen koti on kasvattanut merkitystään. 

Kaiken kaikkiaan, en voi oikein sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen näistä vuosista olen. Kiitos. Kiitos kaikille. Ja kuten sanonta kuuluu, jonkin loppu on toisen alku. Yo-juhlapäivänä minä kannan valkolakissani 99-vuotiasta Suomi-leijonaa. Alle kuukauden päästä kannan sitä vihreässä baretissani. Nyt on minun aikani kääntää uusi lehti."

 

Teksti: Sanni Majamaa

Kuva: Mika Jokiaho

 

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016