Opetusharjoittelija = Opettajakokelas



Koulussamme on tänä syksynä ollut opetusharjoittelijoita, jotka ovatkin tulleet tutuiksi osalle opiskelijoista. Opetusharjoittelijat ovat lukiollemme uusi asia, mutta eiköhän tässäkin asiassa pian kunnostauduta, kun kerran alkuun on päästy.
 

Fuusio haastatteli opetusharjoittelijoista kahta. Susan Kylänpää, 26 vuotta, ja Suvi Lenkkeri, 23 vuotta, vastasivat muutamiin kysymyksiin koskien armasta opinahjoamme.

Mistä päin olette kotoisin?
– Raumalta, Susan naurahtaa.
– Kankaanpäästä kotoisin, vastaa puolestaan Suvi.


No, miksikä opettajaksi valmistutte?
– Valmistumme molemmat etupäässä ruotsin opettajiksi, toteaa Susan molempien puolesta, mutta voin opettaa myös venäjää.
– Aivan, ja minulla taas on pätevyyttä saksan opettajaksi, sillä olen lukenut saksaa laajana sivuaineena ruotsin ohessa, toteaa Suvi.

Lyskalaisia tietysti kiinnostaa myös, millaisia kokemuksia harjoittelusta koulussamme kumpaisellakin on ollut. Molempien mielestä ihmiset, opettajat ja oppilaat, ovat ottaneet heidät erittäin kivasti vastaan.


Minkälainen kuva on jäänyt koulustamme?
– Ihana koulu ja ilmapiiri! On jäänyt sellainen tunne, että koulussa toimii yhteistyö opettajien ja oppilaiden välillä, sekä kaikkien opettajien välillä, hymyilee Susan iloisesti.
– Kaksi rakennusta on kiva juttu, saa happihyppelyä siirtyessä toiseen. Ilmapiiri loistava opettajanhuoneessa! jatkaa Suvi.


Mitä tunteja olette pitäneet?
– Olen pitänyt ruotsin tunteja ykköskurssilaisille ja muutaman tunnin neloskurssilaisille, vastaa Susan.
– Ja minä olen pitänyt RUA1-tunteja, jatkaa Suvi.


Miltä tuntui seistä luokan edessä?
– No se tuntuu huippukivalta! Eikä kyllä jännitäkään, paitsi ekana tuntina tietty hieman, varsinkin kun mentorit oli paikalla seuraamassa opetuksen tasoa ja tekemässä muistiinpanoja, Susan paljastaa.
– Pääasia, että pystyis oleen oma ittensä myös siellä luokan edessä, eikä tarvitse vetää mitään hirveetä ope-roolia, Susan jatkaa.
– Aluksi totta kai jännitti, mutta kun siihen tottui, alkoi se olla ihan mukavaa, vahvistaa Suvi.


Mitä muita opettajan töitä olette tehneet?
– No just työn alla on kurssikoe, joka sitten korjataan ja arvostellaan. Sanakokeita ja verbikokeitakin on tehty. Aamunavaus on tullut pidettyä ja opekokoukseen osallistuttua. Open työ ei todellakaan ole vain tuntien pitoa! luettelee Susan ja Suvi nyökyttelee olevansa samaa mieltä.
– Olen pitänyt studiotunnin, tehnyt sanakokeen ja tarkistanut ne, tehnyt kokeen ja tulen nekin tarkistamaan, osallistunut infotilaisuuksiin sekä kokouksiin sekä pitänyt päivänavauksen yhdessä Susanin kanssa, Suvi listaa oman luettelonsa.


Onko ollut yllätyksiä työn suhteen?
– Joo, yllättävän aikaa vievää tämä työ on, kun suunnittelee illat tunteja kotona tai korjaa sanakokeita. Ei se ole niin kuin monessa muussa ammatissa, että ollaan se 8 tuntia siellä töissä ja sitten illat saa olla ja mennä... Susan pohtii.
– Opettaja tekee illat myös tarvittaessa töitä. Ehkäpä nekin sujuu joskus nopeammin, kun niihin tulee rutiinia kokemuksen myötä, virnistää Susan ja paljastaa viettäneensä monta tuntia kotona suunnitellessaan seuraavan päivän oppituntia.
– Jep. Aikaavievää työtä! kuvailee myös Suvi.
– Tuntien suunnitteluun, tehtävien ja kieliopin tekemiseen, sekä läpikäyntiin menee tunteja illassa. Yllätyksenä myös positiivisesti se, kuinka pidänkään tästä työstä heti alkumetreistä lähtien, Suvi hymyilee.


Entä kommelluksia?
– Suurimmat kommellukset odottavat vielä vuoroaan, ja kyllähän niitä tässä varmasti ehtii tehdä vielä useita kertoja, tytöt myöntelevät yhteen ääneen.
He myöntävät kuitenkin molemmat kompastelleensa edessä piirtoheittimen johtoon. Sehän on kai aivan normaalia ja sallittua. Niinhän muutkin opettajat vähän väliä tekevät.


Miksi päätit ryhtyä opettajaksi?
– Se on ollut aina haaveena. En kyllä tiennyt ihan vielä yläasteella, että minusta tulee juuri ruotsinopettaja, mutta lukiossa se pitkälti valkeni... Se on vaan sellainen kutsumus, hymähtää Susan.
– Olen pienestä asti halunnut opettajaksi, ja lisäksi yläasteella oma ruotsinopettaja oli niin ihana, että siitäkin sain inspiraatiota lisää, paljastaa Suvi.


Mitä odotat tulevalta työltä?
– Paljon haasteita, erilaisia päiviä, erilaisia oppilaita ja sitä, että myös itse oppii koko ajan. Eihän opettaja ole koskaan "valmis", vaan aina pitää päivittää tietoja, toteaa Susan.
– Työltä odotan haasteita ja hauskoja hetkiä, itsensä kehittämistä monella tapaa, sekä elinikäistä oppimista, vahvistaa Suvi omin sanoin Susanin ajatuksen.


Minkälainen on "hyvä oppilas"?
– Hyvä oppilas ei ole vain kympin oppilas. Hyvä oppilas on positiivinen ja aktiivinen, vaikka ei olisi edes niin hyvä esim. ruotsissa, sillä jos yrittää ja haluaa oppia, on jo hyvä oppilas. Hyvä oppilas ottaa myös muut oppilaat huomioon, esim käyttäytymisellään, toteaa Susan.
Hyvään käytäkseen liittyy hänen mielestään myös se, että antaa myös muiden vastata ja osallistua tuntiin, eikä ole aina suuna päänä estäen tällöin muilta tilaisuuden opiskeluun.

– "Hyvä oppilas" on tunneilla mukana, tekee läksyt, kuuntelee, kyselee. Hän ns. pitää huolen omasta oppimisestaan, myöntää Suvi ja nyökkää hyväksyvästi Susanin määritelmään hyvästä käytöksestä.

 

Mihin muualle aiotte opetusharjoittelijoiksi?
– Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi mennä ammattikorkeakouluun ja Vaasa-opistoon, kertoo Susan.

– Vaasan amk on suunnitelmissa seuraavaksi, paljastaa taas Suvi.

 

Minkälaisia terveisiä haluaisitte lähettää oppilaille, opettajille, muulle henkilökunnalle?

– On ollut tosi mahtavaa aloittaa harjoittelu täällä. Kiitos tuesta ja ymmärryksestä ja neuvoista muille opettajille ja opiskelijoille, molemmat toteavat.
– Opettajille erityiskiitos lämpimästä ja kiinnostuneesta vastaanotosta ja osallistumisesta. Jatkakaa samaan malliin!

Susan ja Suvi haluavat lähettää terveisiä myös oppilaille ja kiitokset hyvästä vastaanotosta. Myös muulle henkilökunnalle kiitos hyvistä neuvoista ja opastuksista! Kanslistit ovat olleet molempien mukaan aina ihania, keittiön väki tekee maittavaa sapuskaa ja siivoojat pitävät huolta, että täällä viihtyy siisteyden puolesta.

Tässä oli siis opetusharjoittelijoiden vastaukset muutamiin kysymyksiin koulustamme. Palaute oli erittäin myönteistä, ja kaikki oppilaitoksessamme työskentelevät henkilöt ovatkin kiitoksen velkaa, sillä myönteinen palautehan on aina erinomaista PR-työtä maailmalla. Susanin ja Suvin viimeinen viesti lyskalaisille kuuluu: "Muistakaa, että opiskelukin on työtä."


Toimittaja: Anne-Lise Halonen
Kuvaaja: Henri Laakso
 

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016