Itsenäisyys- ja lakkiaisjuhlat 2013

Iloinen puheensorina täytti Vaasan kirkon itsenäisyyspäivän aattona torstaina 5.12 2013. Perinteinen itsenäisyys- ja lakkiaisjuhla kokosi kirkon täyteen Vaasan lyseon lukion opiskelijoita, koulun henkilökuntaa ja tulevien ylioppilaiden perheitä ja läheisiä. Ulkona pyryttävä sankka lumisadekaan ei haitannut vaan se toi isänmaallista tunnelmaa 96-vuotiaan Suomen juhlaan.

 

Lakitettavat saapuivat rehtori Kari Kukkohovin johdattamana juhlavana kulkueena kirkkoon omille paikoilleen. Tämän jälkeen airuet – Kalle Kumpula, Sara Lintala ja Sami Hasunen – toivat Suomen lipun, ja partiolaisten (Netta Ahonen ja Joonas Puska) seppelpartio lähetettiin sankarihaudalle. Abiturientti Jaakko Aho luovutti vapauden viestin seuraavalle sukupolvelle, jota edusti juhlassa Jenny Hissa. Toimitukset olivat lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta ne toivat juhlaan isänmaallista tunnelmaa.

Ensimmäisen tervehdyspuheen piti apulaisrehtori Vesa Neste. Hän puhui vaikuttavasti vuodenajoista ja suomalaisuudesta ja liitti ne valkolakin symboliikkaan. Hänen muistutuksensa siitä, että saamme elää ja vaikuttaa vapaassa Suomessa, vetosi moniin nuoriin ja heidän vanhempiinsa. Hän sai monet miettimään sitä, ettei ole itsestäänselvyys elää itsenäisessä Suomessa, eikä itsenäisyyden takaaminen ole aina ollut helppoa. Ajatus siitä, ettei vapaus ole tullut ilmaiseksi, oli hyvä muistutus, miksi kirkossa juhlittiin ja mitä.
         
Vaasan lyseon lukio on täynnä taitavaa nuorisoa. Juhlan musiikista vastanneet Loviisa Tuomisto, Jimi Järvinen ja Gentiana Lajqi ovat musiikin osaamisen huippuja. Tuomiston pianolla soittamat hartaat, hitaat sävelet tekivät vaikutuksen, samoin Laiqin laulu.  Urut soivat komeasti Järvisen soittamana, ja hänen taidokkuutensa sai muutaman epäuskoisen suun loksahtamaan auki. Järvisen taidot tuskin jäivät keneltäkään huomaamatta, ja viimeistään Porilaisten marssin kajahtaessa viimeinenkin epäilijä oli hiljentynyt hartaaseen isänmaalliseen tunnelmaan. Kolmikon esittämät musiikkiesitykset saivat hermostuneimmatkin puhelimen näprääjät istumaan alas ja keskittymään kuuntelemaan. Sävelet olivat tunteisiin vetoavia ja loivat kirkkoon entistä juhlavamman tunnelman. Sävelmät puolestaan olivat suomalaisia, ja ne loivat perinteistä voimakasta mollivoittoista tunnelmaa. Porilaisten marssi Jimi Järvisen soittamana sai kaikki hymyilemään, eikä ulkona sankennutta lumipyryä voinut olla huomaamatta. Tunnelma kirkossa oli perin pohjin suomalainen, eikä alttarilla olevaa siniristilippua voinut olla kunnioittamatta. Aleksis Kiven runo Suomenmaa loi Katju Nuutisen ja Aarni Konttasin lukemana mielikuvan kesäisestä Suomesta, laaksoista, metsistä ja puista.



 

Juhlapuhujana oli Pohjalaisen päätoimittaja Kalle Heiskanen. Hän nimitti ylioppilaita ”itsenäisiksi uusiksi ylioppilaiksi” ja sai vanhempien silmät kostumaan ja ylioppilaiden hermostuneet hymyt leviämään. Hän luonnehti koulumme perinteistä juhlaa kahdeksi itsenäisyysjuhlaksi samassa paikassa: kirkossa itsenäisyyttään juhlivat sekä 96-vuotias Suomi että uudet ylioppilaat, joille maailma on avoinna. Heiskanen painotti puheessaan kansainvälisyyttä ja korosti, että Suomi on itsenäinen mutta silti oleellinen osa Eurooppaa, aivan kuten Eurooppa on oleellinen osa Suomea. Hän kannusti uusia ylioppilaita rohkeuteen ja tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin ja kehotti heitä lähtemään Eurooppaan ja näkemään maailmaa ympärillämme.  ”Meidän on näytettävä muulle maailmalle, että pystymme parempaan”, hän muistutti hymysuin. Hän kehotti opiskelijoita kuuntelemaan omaa ääntään ja menemään sinne, mihin itse haluavat ja missä heistä tuntuu hyvältä olla. Hän myös muistutti, että tieto on valtaa ja että uusien ylioppilaiden on uskottava omiin mahdollisuuksiinsa. Hänen ponteva toteamuksensa ” Nuoret ovat tulevaisuutemme, te olette tulevaisuutemme” sai useat nuoret vaipumaan mietteisiinsä inspiroituneina sanoista, jotka olivat hieman pelottavia mutta myös totisinta totta.

Vuosittain jaettava Sinikka Kuntsin stipendi jaettiin vuonna 1939 kuolleen Sinikka Kuntsin muistorahastosta hyvin opinnoissaan menestyneelle entiselle koulumme oppilaalle. Tämän stipendin sai tänä vuonna Vaasasta lähtöisin oleva, Jyväskylän yliopistossa opiskeleva Manu Myllyaho.
 
Rehtori Kari Kukkohovin puhe oli hyvin ajankohtainen. Hän kiitti opiskelijoita ja opettajia hyvästä yhteistyöstä ja jaksamisesta, jota kaupungin kuluvan vuoden säästövelvoitteet olivat varjostaneet. Hän kertoi koulun hankkeista ja tapahtumista, kuten Lyskan ja Vasa Gymnasiumin yhteistyöstä, sekä muutosten alla olevasta koulusta.  Rehtorin siirtyessä puheessaan lakitettaviin hänen puheestaan kävi ilmi ylpeys ja kunnioitus ylioppilaita kohtaan. Rehtorin puhe korosti ylioppilastodistuksen tärkeyttä sekä töissä että tulevassa elämässä. Yhteiskunta ja koulu ovat jatkuvassa muutostilassa, ja rehtori painotti, että koulun tehtävä on sekä kehittää erilaisia taitoja että laajemminkin elämänhallintaa. Pohjalaisen päätoimittajan tapaan rehtori kehotti nuoria yrittämään rohkeasti eteenpäin ja olemaan lannistumatta vastoinkäymisistä. ”Muista, että olet ainutlaatuinen”, rehtori muistutti. Hänen sanansa olivat juhlavia ja koskettavia ja tekivät varmasti vaikutuksen myös ylioppilaisiin.

 



Puheen jälkeen rehtori jakoi lakitettaville ylioppilastodistukset. Näiden hymyissä loisti ylpeys ja ylpeitä olivat myös vanhemmat, jotka räpsivät kuvia uusista ylioppilaista. Lakitus kokonaisuudessaan oli koskettava ja kaunis hetki. Nuorten painaessa valkolakit päähänsä tuntui, kuin hetki olisi seisahtunut. Se oli heidän hetkensä kolmen ja puolen vuoden opiskelun jälkeen, ja he olivat hetkensä ansainneet – he ovat vihdoin ylioppilaita. Hetki  oli vahvasti symbolinen ja sai useat vanhemmat itkemään. Heidän lapsensa olivat itsenäistyneet lukion aikana, opiskelleet itselleen tulevaisuuden ja kasvaneet nuorista aikuisiksi.

Petra Lähdemäen pitämä uuden ylioppilaan puhe oli hyvin henkilökohtainen ja kaunis. Hän kertoi koulutaipaleestaan, jossa oli ollut sekä ylä- että alamäkiä. Lähdemäki kiitti opettajia, henkilökuntaa sekä vanhempiaan taipaleestaan, jonka nämä olivat mahdollistaneet. Lähdemäen puhe sai useat hymyilemään. Juuri ennen viimeistä itsenäisyys- ja lakkiaisjuhlan numeroa, kirkossa kaikuvaa Maamme-laulua, Lähdemäki korjasi lakkiaan, katsoi yleisöön ylpeä ylioppilaan hymy huulillaan ja totesi: ”Maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten. ”

 

 

Teksti: Milana Puolamäki

Kuvat: Kari Mäkinen

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016