Pohjoismaiden ministerit vieraana Lyskalla

 

Kellon viisari liikahtaa. Kello on 12.34 ja jännitys tiivistyy. Vaasanpuistikon juhlasali on täyttynyt ja siellä käy tiivis kuhina. On Pohjoismaiden päivä, ja koululle on saapumassa vieraita. Tiivis bongaus palkittiin jo ulkopuolella, jossa fuusiolaiset törmäsivät Alexander Stubbiin, meidän Eurooppa-ministeriimme. Hänen ympärillään kärkkyi opiskelijoita nimikirjoituksen toivossa.

 

Tilaisuuden aloittaa Hippi Hovi, joka on tunnettu Vaasa Radiosta. Hän esittäytyy kuuluttajaksi ja kertoo paikalla olevan opiskelijoita Övningsskolanista, Lyseosta ja jopa Mustasaaren lukiosta. Hovi selittää käytännön: kaikki keskustelu on pääasiassa ruotsiksi, kyseessä on paneelikeskustelu eli kysymys-vastaus -periaate. Seuraavaksi on lauluesitys, jonka esittävät lyskalaiset Salla Jaakkonen ja Elias Airaksinen. Ministerit kuuntelivat esityksen salin ulkopuolelle lähdistötilaisuudessa. Esityksen jälkeen päästään asiaan.

 

 

Paikalle tulee mies, jolla on Powerpoint-esitys. Kyseessä on alkulämmittely pohjoismaisesta yhteistyöstä. Hän ehtii kertoa Pohjoismaihin kuuluvat alueet, asukasluvun ja viralliset kielet, kun muuan nainen tulee kuiskaamaan jotain. Ministerit ovat tulossa.

Juhlasalin eteen on tuotu pöytä, jossa on neljän maan liput ja vesilasit (samaiset lasit, joita löytää ruokalastamme!) Ministerit saapuvat paikalle aplodien saattelemina, Stubb kasvoillaan valloittavan leveä hymy, joka levenee yhä enemmän, kun aplodit kasvavat hänen astuessaan sisään. Hippi Hovi toivottaa ministerit tervetulleiksi ja esittelee jokaisen ministerin vuorollaan. Tähän kokoonpanoon kuuluu siis edustus Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Islannista. Suomesta siis tuttu Alexander Stubb, Ruotsista Ewa Björlig (kauppaministeri), Norjasta Rigmor Aasrud (uudistus- ja kirkollisministeri) ja Islannista Steingrímur J. Sigfússon (valtionvarainministeri).

 

 

 

Paneelikeskustelu alkaa

Ensimmäinen kysymys: ”Mitkä ovat viisi tärkeintä pohjoismaiden yhteistyö kohteita?”

Ruotsalainen Björlig aloittaa kommentoimalla tämänpäiväisestä kouluruuastamme, jota  ministeritkin ehtivät ymmärrykseni mukaan nauttia. Hän kuitenkin siirtyy asiaan ja luettelee ongelmattoman elämän, kulttuurin ja kielellisen yhteisymmärryksen. Norjan Aasrud ja Islannin Sigfússon myötäilevät Björligia ja lisäävät listaan vielä demokratian, ennakkoluulojen poistamisen ja yhteistyön kaikessa. Stubb jatkaa, ettei kuitenkaan jääkiekon maailmanmestaruutta voi jakaa, saati sen isännöintiä. Tämä saa iloisen kohahduksen aikaan yleisössä. Ruotsin ministeri naurahtaa, myötäilee kommenttia ja toteaa sen ilmiselväksi.

Seuraava kysymys koskee kieliä. ”Miksi täällä Pohjoismaissa ruotsia ymmärretään mutta kuitenkin käytetään englantia?” Tähän Stubb huokaa, että norjalaisten puhuma ruotsi on vaikea ymmärtää: ”Ihan kuin heillä olisi kuuma peruna suussa”. Björlig lisää yhteisen historian. Islanin Sigfússon ottaa esiin mielestään suomenkielisen sanan kasuta, jota Stubb ihmettelee kuiskaten edessä istuville oppilaille.

 

 


Yleisö kysyy, ministerit vastaavat

Seuraavassa kysymyksessä ministerit pohdiskelevat yhteistyön tärkeyttä. Esille nousee Pohjolan pienikokoisuus ja sen myötä tärkeys saada ääni kuuluviin. Kuitenkin Pohjoismaista puhutaan aika lailla samaan tapaan. Stubb kertoo sisäpiirijutun eräästä kokouksesta, jonka oli määrä alkaa 8.05, mutta rennot Pohjolaiset aloittivatkin sen vasta 8.15. Islannin ministeri tuo esiin idean yhteisistä ympäristölaeista.

Yksi tyttö esittää kysymyksen Euro-maiden avustuksista.  Kysymys oli suunnattu pääasiassa ministeri Stubbille. Stubb kertoo Islannin auttamisen olleen päivänselvää, niin kuin ystävää hädässä. Kreikka-asia olikin mutkikkaampi, mutta koska kaikki käyttävät euroa, on siinä ystävää autettava myös.


Eräs övningskolalainen opiskelija esittää kysymyksen nuorten innostumisesta politiikkaan väittäen, että nuoria ei kiinnosta politiikka ja haastaa ministerit kertomaan, miten heidät saataisiin kiinnostumaan siitä.
 
Ruotsalainen ministeri aloittaa: ”Onneksi on ihmisiä, joita politiikka kiinnostaa ja jotka haluavat muuttaa epäkohtia. Tosiaan ihmisten, ja nuorten kiinnostumiseen saaminen on vaikeaa. Vanhemmat ovat tässä isossa roolissa. He voivat olla se taho, joka kertoo asioista. Norjan ministeri ottaa esille maansa tragedian: ”Maamme tragedia nostatti demokratian suojelun korkealle, ja ylipäätään politiikan kiinnostuksen.”

 

 

Stubb muistelee katsoneensa 15-vuotiaana ministerien puhumista. Hän kysyi isältään, mitä he tekevät, johon isä vastasi: ”Poliitikot ovat sellaisia, jotka eivät saa muuta ammattia.” Huumoriheitto osuu ja uppoaa. Stubb vakavoituu luetellessaan politiikan adjektiivejä: epätrendikäs, runsas paine, ylipäätään ei-kiinnostava… ”Politiikkaan pitää herätä kiinnostus itsessä, jotta se voisi kiinnostaa. Sitä kautta löytää vaikuttamisen tavat ja käyttää niitä.” Islannin ministeri toteaa vielä, että demokratiaan kuuluu yksinkertaisesti aktiivisuus, se että ollaan mukana.

 

”Mitä mieltä olette, kun osa Pohjoismaista on EU:ssa ja osa ei?”

Norja: Onneksi yhteistyö säilyy, ja sen kivatkin puolet.

Ruotsi: Tähän kuuluu yleinen letkautus: ”Milloin tulette EU:hun?” ”Samana päivänä kuin te NATOon.”

Suomi: Olisihan se kiva, jos meillä olisi EU:ssa muitakin tukijoukkoja, muita valtioita, jotka tukisivat samoja päätöksiä. Kaikki kuitenkin yhdessä täällä Pohjolassa asustetaan.

Islanti taas totesi: ”On kiva, ettei Suomi ole mukana NATOssa. Islannissahan asiasta äänestettiin ja päätettiin yhdessä. Meillä on loppujen lopuksi joitain eriäväisiä mielipiteitä maailmanlaajuisesti”

 

Yhteinen turvallisuus, yhteinen raha?

 

 

Sitten kysymyksen esittääkin lyskalainen abiturienttipoika. Hän oli ainut lyseon opiskelija, joka käytti puheenvuoroa tässä tilaisuudessa. Hän halusi tietää, miten Pohjoismaat pyrkivät takaamaan yhteisen turvallisuuden. ”Tämän aiheen kanssa työskentelemme paljon. Meillä on vähän erilaisia resursseja tähän. Asiaa on ollut pohtimassa suurimmaksi osaksi Norja, Suomi ja Ruotsi. Islantikin on ollut mukana, muttei yhtä paljon”, vastaa Stubb.

Seuraava kysyjä halua tietää: ”Olemme ekonomisen katastrofin partaalla, joten miksei meillä ole yhteistä rahaa?”

Tähän Stubb ojentautuu tuolissaan vastaamaan ja esittää vastakysymyksen, joka saa yleisön ratkeamaan nauruun: ”Ei kai kysymyksen esittäjä ollut Paavo Väyrynen?” Sitten vakavoidutaan paneelin ideaan. Yhteinen raha ei ole kuulemma tullut mieleenkään.

 

 
Entä miten pohjoismaista yhteistyötä voisi vielä enemmän kehittää?

Stubb luettelee: rajojen häivyttäminen, kansainvälisesti suurempi yhteys ja toisten Pohjoismaiden tuki. Björlig mainitsee turismin.

 

 

Kello käy uhkaavasti, ja kuulemma ministereiden taksi odottaa jo. He poistuvat taputuksien kaikuessa.

Powerpointin esittänyt mies ehtii esitellä itsensä Ville Andersoniksi ja kertoo kesken jääneen asiansa tilaisuuden  lopuksi. Tapahtumarikas hetki on saanut päätöksensä.

 

 


 Mitä mieltä lyskalaiset olivat esityksestä?

Tämän jälkeen kuitenkin kiiruhdin kuvaajani kanssa ihmisten ohi ja tavoitin kuuntelijana olleen Suvi Alangon 09B:ltä. Hän oli tullut paikalle ruotsinryhmänsä kanssa. Tiedustelin Suvilta, mitä hän piti paneelista.

”Oli tosi kivaa, ja heidän puhettaan oli helppo ymmärtää. Käsitys Pohjoismaista ja niiden yhteistyöstä selkeytyi.”

Mitä Suvi haluaisi Pohjoismaiden tekevän enemmän?

”Ylipäätään lisätä yhteistyötä, mutta kulttuurit saisivat pysyä selkeästi erillään, jotteivät ne katoaisi.”

Tietenkin piti myös kysyä klassinen ”miltä tuntuu”-tyyppinen kysymys.

”Miltä tuntui nähdä Stubb livenä?”

Yllättynyt naurahdus ”Jännittävää, tosi mielenkiintoista. Tv:n kautta kun ei näe käyttäytymistä ja koko olemusta”

”Mikä on lempimaasi Pohjoismaista, jos ei Suomea saa valita?”

”Ehdottomasti Norja, siellä on niin kaunis luonto.. ja ylipäätään ne maisemat.”

Esitin vielä viimeiseksi kysymykseksi ajatuksen, että Pohjoismaat olisivatkin yksi ja sama maa.

”Ei!” Se tuli lähes huudahduksena. ”Pitää säilyttää maiden omat kulttuurit, sillä ne ovat rikkaus. Ehdottomasti erikseen.”

 

 

 

Sain myös haastatteluun Viljami Karpin 08H:lta

Hänelle esitin samat kysymykset.

Mielipiteeksi yleisesti tuli yksinkertaisesti ”Hienoa.”

Hän kertoi olleensa paikalla, jotta sai nähdä ministeri Stubbin livenä, hänelle kuulemma jäi mieleen keskustelusta, että Stubbin isä on ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen.

”Olla auttamatta kriisimaita! Sillä sinne menee Suomen rahat”, oli kannanotto Pohjoismaiden yhteistyön lisäykseen.

Lempi-Pohjoismaakseen Viljami mainitsi Ruotsin, sillä se on Suomen kanssa niin samankaltainen. Yhteinen maa -idea kumottiin nopeasti: ”Senkin maan rahat menis kuitenkin Kreikalle.”

 

 

aastattelin vielä lyhyesti Laura Kuuselaa jälkeenpäin. Hän oli yksi onnekkaista, joka oli saanut nimikirjoituksen Alexander Stubbilta. Tästä tahdoin tietää lisää.

Laura kertoi saaneensa nimikirjoituksen koulunruokalassa, ja keskustelu eteni lyhyesti ilman ylimääräisiä jännityksiä:

Laura: Hei saataisko me nimmarit?

Stubb: Totta kai.

Laura: Voidaanko me saada yhteiskuvaki?

Stubb: No joo.

Odottaminen kesti kuulemma kauan, mutta oli sen arvoinen. Nimikirjoitus meni Lauran äidille.

 

 

Teksti: Ida Laurila

Kuvat: Terhi Rönn ja Lotta Fredman

 


TIETOLAATIKKO: Pohjoismaista yhteistyötä tiiviisti


Perustamisvuosi: Ei tarkkoja havaintoja, mutta yhteistyötä on ollut jo 1100-luvulta.


Jäsenmaat: Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti ja Tanska. Myös  itsehallintoalueet Färsaaret, Grönlanti ja Ahvenanmaa.

Väkiluku: Yhteensä n.25 miljoonaa

Kielet: Virallisia 8 mm. suomi, ruotsi, norja ja tanska

Muuta: Väliaikainen passivapaus= vapaus Pohjoismaiden kansalainsena kulkea maiden välillä ilman passia ja työskennellä ilman työlupaa.

Elintaso: Yli keskitason/keskitason.

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016