Hengenpelastaja saa paikan: verenluovutuksen A+ ja O-



Muistot tulvivat mieleeni hissin noustessa viidenteen kerrokseen. Terveyskeskuksen tuoksu, äidin syli, sairaanhoitaja, “tämä ei satu yhtään”, neulat rivissä, “no niin, nyt on melkein valmista”. Silloin pelkäsin neuloja kuin ruttoa. Silloin huusin, potkin ja itkin, mutta tänään luovutan verta – vapaaehtoisesti. Ja miksipä en? Olen nuori ja terve, eikä pieni pussi verta maksa minulle mitään, mutta jonkun toisen elämä saattaa olla juuri siitä pussista kiinni. Mitähän neuvolan tädit sanoisivat, jos tietäisivät?


Kun kauniina syyskuun päivänä astun SPR:n Veripalvelun toimistoon, tiedän jo kaiken, mitä ensiluovuttajalle kerrotaan. Olen valmistautunut hyvin, sillä vaikka tieto siitä, että voin pelastaa jonkun hengen, on innostava, itse luovutustilanne jännittää. Mitä jos pyörryn? Entä jos verta ei tulekaan tarpeeksi? Sairaanhoitaja Paula Jutila hymyilee iloisesti tiskin takaa.

On vasta keskipäivä tavallisena arkipäivänä, mutta luovuttajia saapuu paikalle jatkuvasti. Ahkera uusien luovuttajien rekrytointi on selvästi kannattanut. Esitän henkilöllisyystodistuksen ja kerron osoitteeni Jutilan naputellessa ne SPR:n omaan verenluovuttajarekisteriin. Saan kaksipuolisen terveydentilakyselyn ja Verenluovuttajan tietopaketti -vihkosen, jonka luen kiltisti jo kolmannen kerran.

 

Oletko viimeisen kahden viikon aikana...

On ensiarvoisen tärkeää, että luovutettu veri on turvallista. Siksi luovuttajan on täytettävä hyvinkin henkilökohtainen terveydentilakysely ennen jokaista luovutuskertaa. Kyselyssä tiedustellaan muun muassa mahdollisista sairauksista, uusista seksikumppaneista sekä huumeiden käytöstä. Suomessa käytössä oleva vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä estää omalta osaltaan ei-toivottujen henkilöiden, kuten narkomaanien, veren luovuttamisen.

Verenluovutuksen yhteydessä otetaan verta aina myös erilliseen putkeen tai pieneen pussiin. Tästä näytteestä etsitään esimerkiksi hepatiitin B- ja C-viruksia, kuppabakteeria sekä HI-virusta. Tuore tartunta ei aina näy testissä, joten on todella tärkeää kertoa mahdollisesta tartuntariskistä hoitajalle tai olla laisinkaan luovuttamatta verta. Verta ei koskaan saa luovuttaa siksi, että haluaa testauttaa itsensä edellä mainittujen sairauksien varalta.

Veripalvelu korostaakin rehellisyyden merkitystä. Jos luovuttajalla todetaan jokin vakava sairaus kuten syöpä, jos hän sairastuu kuume- tai sukupuolitautiin, on tärkeää ilmoittaa siitä Veripalveluun välittömästi.

Osana verenluovuttajien tarkkaa seulontaa on veren rauta-arvojen mittaus. Istun pieneen koppiin vastaavan sairaanhoitajan Marit Soron kanssa. Sillä välin kun kone mittaa hemoglobiinini määrää, käy Soro läpi täyttämäni terveydentilakyselyn. Kun mitään luovutuksen estävää tekijää ei löydy eikä rauta-arvoissakaan ole mitään huomauttamista, päästään itse asiaan

Hieman hermostuneena asetun puolimakuulleni ja katselen torin yli sillä välin, kun Soro puhdistaa kyynärtaipeeni ja etsii hyvää suonta. En voi katsoa kättäni, kun hän työntää neulan laskimoon. Kipu ei ole paljon kummoisempi kuin tavallisessa verikokeessakaan. Uskaltaudun katsomaan ja ällistyn neulan paksuutta. Oli tietenkin hieman typerää olettaa, että neula olisi ollut samanlainen henkäyksen ohut kuin terveyskeskuksessa.

Ei kestä kauan ennen kuin kone alkaa piipittää. No mitä se nyt... Soro pyytää minua puristelemaan kädessäni olevaa sideharsokääröä, sillä verta ei tule tarpeeksi nopeasti.

 

Halu luovuttaa verta tulee sydämestä

Itse luovutus kestää korkeintaan 15 minuuttia, sillä verta otetaan vain 450 ml. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta verenluovutuksen jälkeen on hyvä makoilla hetki ja juoda vaikka kuppi kahvia. Jos oikein heikottaa, ei voileivän syöminen ole lainkaan huono idea, sillä se auttaa tasapainottamaan veren äkillisen vähenemisen aiheuttamaa kehon hätätilaa.

Terveelle ihmiselle veren luovuttaminen ei ole vaarallista. Joskus tilanne saattaa ahdistaa tai jännitys aiheuttaa pahoinvointia. Kenestäkään ei kuitenkaan imetä verta väkisin, vaan luovutuksen saa keskeyttää milloin vain, jos siltä tuntuu. Luovuttajalla on myös oikeus olla perustelematta päätöstään hoitajalle, jos ei halua. Kun pussi on täynnä tai luovutus lopetetaan jostain muusta syystä, vedetään neula pois laskimosta ja pistokäsi sidotaan tiukasti. Side kohdistaa kyynärtaipeeseen painetta, joka estää mahdollisen verenvuodon ja ehkäisee mustelman syntymistä.


Suonissa puhdasta kultaa

Veripalvelun verkkosivujen mukaan Suomessa on vuosittain liki 60 000 potilasta, jotka tarvitsevat verivalmisteita. Verta ei siirretä suoraan, vaan siitä erotetaan punasolut, plasma ja verihiutaleet.

Suurin osa eli 60 prosenttia Veripalvelun saamista punasoluista käytetään leikkauksissa. Suurissa leikkauksissa, kuten elinsiirroissa, verta saattaakin kulua jopa kymmeniä pusseja. Punasoluja saatetaan antaa myös vastasynnyttäneille ja vaikeaa anemiaa sairastaville.

Jotkin syöpähoidot estävät potilaiden omien verisolujen normaalin kehityksen. Ja kun otetaan huomioon, että syöpä on suomalaisille todellinen kansantauti,ei ole yllätys, että suurin verihiutaleita tarvitseva ryhmä on verisyöpää sairastavat.

Plasmasta valmistetaan erilaisia lääkkeitä esimerkiksi verenvuototautia sairastaville. Paljon verta menettäneet tai vaikeaa maksasairautta sairastavat saavat plasmaa, mutta usein veren nesteosan hukka voidaan korvata myös suolaliuoksella.

 

Miksi aina minä?

Vastaava sairaanhoitaja Soro katselee toimittajan alkua huolestuneena kuvaajan räpsiessä lähikuvia. Yritän olla reipas ja hymyillä. Vähän juu on huono olo... Ei tässä mitään. Soro päättää kuitenkin keskeyttää luovutuksen.

Olo on harmistunut, mutta myös huojentunut. Miksi aina minua alkaa pyöryttää? Soro kehottaa pysymään makuulla, vaikka olo helpottaisikin. Puhisen äkäisenä. Onneksi mukana on tuttu kuvaaja, joten on joku, jolle ähistä. “Älä sitten kirjoita mitään kauhukertomusta”, Soro pyytää. Ihmettelen hieman. Eihän tässä mitään hätää tullut, kun hoitaja huolsi toimittajan planttua hyvin. Jos olisin pitänyt pääni, olisin todennäköisesti pyörtynyt tai vähintääkin oksentanut. Nyt vain side painaa kyynärtaivetta ja harmi mieltä. Lääkitsen syömällä palan kakkua. Päätän, että tulen pian uudestaan.



Olet sopiva luovuttajaksi, jos...

- Olet vähintään 18-vuotias
- Hemoglobiinisi on 125 – 175 g/l (naisilla) tai 135 – 195 g/l (miehillä)
- Painat vähintään 50 kiloa
- Olet asunut Pohjoismaissa viimeiset kuusi kuukautta
- Et ole hankkinut tatuointia, lävistystä tai pigmentointia viimeisen kuuden kuukauden aikana
- Sinulla ei ole ollut uutta seksikumppania kolmeen kuukauteen
- Et ole ollut kuuden kuukauden aikana malaria-alueella
- Sinulla ei ole esimerkiksi epilepsian kaltaista kroonista sairautta

Tarkempi lista verenluovutuksen esteistä on luettavissa osoitteessa www.veripalvelu.fi

 

Teksti: Merika Kallio
Kuvat: Miita Puska

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016