Kun paha olo johtaa

Jokaisella on joskus huonoja päiviä. Silloin mikään ei onnistu ja elämä tuntuu epäreilulta. Toisilla nämä huonot päivät taas pitenevät ja pitenevät. Niistä tulee viikkoja, kuukausia, vuosia. Paha olo ottaa vallan, kunnes joku tarjoaa auttavan kätensä.

Nuorten elämässä on paljon asioita, jotka voivat ahdistaa ja purkautua pahana olona. Päästressin tekijä voi olla koulu. Yläasteella on toki jo paljon palautettavia tehtäviä, mutta lukio vaatii opiskelijalta selkeästi enemmän aikaa ja voimavaroja. Deadlinet paukkuvat koko jakson läpi, ja koko ajan pitäisi olla rustaamassa äidinkielen esitelmää tai lukemassa englannin "sanikseen". Viikonlopun tunnit uhrataan rästitöille ja koulun stressaamiselle. Maanantai-aamuisin on vaikea herätä virkeänä, kun tuntuu, ettei milloinkaan saa levätä. Koeviikot ovat taas asia erikseen. Silloin pahimmassa tapauksessa jätetään syömättä ja liikkumatta, koska ”koulu menee kaiken edelle”.

Luulisi, että säännölliset harrastukset toisivat koulutyölle vastapainoa. Näinkään ei kaikkien kohdalla ole. Pakonomainen harrastaminen saattaa olla huonoksi nuorelle. Vahva sitoutuminen lajiin ja valmentajan asettamat vaatimukset kuormittavat entisestään kiireistä opiskelijaa. Ja jos joskus vaihtaakin esimerkiksi aktiivisen harrastamisen kuntosaliin, tulee nuorelle morkkis heti, kun jättää salille menon väliin, vaikka lupasikin itselleen, että ”tänään ei ole tekosyitä”.

 


 

Kolmas kiistaton syy stressille ovat ihmissuhteet ja niiden luomat konfliktit ja menetykset, kuten erot. Ensinnäkin, ihmissuhteet eivät ole helppoja. Pitäisi taipua joka suuntaan miellyttääkseen osapuolia. Silloin, kun on sopinut näkevänsä kavereita koulun ulkopuolella, on perhe menossa yhdessä sukulaisia tapaamaan. Kun juttelee muualla asuvan isoveljen kanssa puhelimessa kuulumisista, soittaa mummo kuulustellen, mikset ikinä soita. Parisuhteessa tulee pienistäkin asioista riitaa, ja se loppuu siihen, kun toinen juoksee ovesta ulos kyyneleitä pyyhkien. Kun päivänpäätteeksi kirjoitat tuntemuksiasi ylös, niin sisarusten vaatiessa huomiota paha olo purkautuukin heihin.
Nuoren minäkuva ja itsetunto ovat keskeinen osa arkista selviytymistä. Jos minäkuva on huono ja itsetunto nollissa, niin kaikki palaute tuntuu negatiiviselta ja itseen kohdistetulta. Huono naamapäivä voi pilata koko koulupäivän, ja luokkalaisen läpänheitto vain pahentaa asiaa.  Itsensä etsiminen ja löytäminen niin seksuaalisuuden, unelmien kuin kiinnostuksen kohteidenkin saralla on haastavaa. Sosiaalisen median luomat paineet taas asettavat nuoret haavoittuvaan asemaan: ”Minä en kelpaa tällaisena."

 

 

Mitä paha olo sitten on? Paha olo on seurausta kauan patoutuneista tunteista. Se on monien yhteensattumien summa. Olo tuntuu kamalalta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Se on vahva tunne siitä, että minä en riitä enkä pysty antamaan tarpeeksi. Tuntuu, kuin olisin yksin ja ettei minulla olisi ketään. Siltä, kuin seinät kaatuisivat päälle. Paha olo ei välttämättä näy, mutta se tuntuu.  Se on itkua, raivoa ja katumusta. Kaikkia tunteita kerralla. Välillä taas ei tunne mitään. Kaikki on vaan yksi iso ”ihan sama”.

Nuorten pahasta olosta aiheutuu useita seurauksia. Heillä on erilaisia hätähuutoja, jotkut näkyviä, toiset näkymättömiä. Nuori voi mennä ikään kuin suppuun, eikä häneen saa yhteyttä. Jonkun kysyessä kuulumisia muuttuu ajatusten juoksu kyyneleiden virtaukseksi. Ennen kiinnostaviin harrastuksiin jätetään käymättä tekosyiden varjolla. Vaikeuksien seurauksena voi puhjeta syömishäiriötä. Padotut tunteet voivat ilmetä myös paniikki- tai ahdistuskohtauksina sekä masennuksena.

 

 
Suru hukutetaan usein viinapulloon, ja pilvessä olo tuntuu hetken taivaalliselta. Aamulla kaikki on taas ennallaan. Lohdutusta haetaan myös rahapeleistä ja sen käytöstä esimerkiksi shoppailuun ja muuhun kuluttamiseen. Pitkään jatkunut paha olo voi jatkua itsensä vahingoittamiseen. 

Kouluaamuisin nouseminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä, ja joskus sänky vie voiton. Bussissa ei haluaisi kuunnella viereen istuvan mummon höpinöitä. Käytävillä kulkeminen ja ihmisten katseet ahdistavat. Ei uskalla katsoa silmiin. Kuulokkeista tulee musiikkia, joka kertoo, mitä haluat kuulla. Takapenkissä opettajan letkautukset saavat nielemään kyyneleitä. Ainoa asia, jota päivän aikana ajattelee, on se, että pääsisipä kotiin nukkumaan pahan olon pois. Kotona läksyt jäävät tekemättä, koska motivaatio niihin on loppunut jo aikoja sitten. Ovet paukkuvat vanhempien kanssa riitelyn seurauksena. Kaverien ehdottaessa tapaamista on aina liian väsynyt näkemään. Päiväkirjan sivuille itkeminen on ainoa lohtu. 

 


 
Paha olo ei jatku loputtomiin. Se on hyvä tiedostaa. Ongelmia voi paeta päihteillä, mutta mielestäni se tuo vain hetkellistä helpotusta. Se ei poista tosiasiaa siitä, että jotain on pielessä. Niistä ajatuksista olisi hyvä puhua jollekin tai edes pukea sanoiksi paperille. Pitäisi uskaltaa puhua ja luottaa, löytää joku luotettava ihminen, kuten läheinen kaveri tai vanhempi. 

Paha olo on voinut kasautua pitkältä aikaväliltä, joten sen solmun avaaminen yksin ei ole helppoa. Tosin mikään ei ole liian pieni syy tunteiden purkamiseen ja avun pyytämiseen. Siihen on hyödyllistä ottaa avuksi ammattiauttaja. Kuraattori tai psykologi ovat mainioita kuuntelijoita, ja vaitiolovelvollisuuden vuoksi he eivät inahda sanaakaan asioistasi ulkopuolisille. Heidän kanssaan voi puida asioita ja mennä pintaa syvemmälle. Psykoterapeutti voi tarvittaessa määrätä lääkkeitä, joilla voi tosin olla epämiellyttäviä haittavaikutuksia. 

 

 
Koulustressiin auttavat omasta kokemuksestani tehtävien aikatauluttaminen ja palautuspäivien kirjoittaminen ylös. Koeviikkoisin voisi olla hyvä laittaa herätyskello soimaan, ettei unohda syödä. Riittävän pitkät yöunet ovat tärkeät varsinkin alkuviikosta valvotun viikonlopun jälkeen. Itsensä toteuttamiselle ja asioille, joista nauttii, olisi syytä varata jokaisesta päivästä hetki. Tällöin kouluhommat voi jättää sivuun ja lähteä huoletta tapaamaan kavereita.
Jos harrastus ottaa enemmän kuin antaa, olisi hyvä puhua asiasta valmentajan kanssa. On tärkeää kuunnella omaa kehoa ja jaksamista. Treenimäärää tai -päiviä voisi ehkä lyhentää, jolloin vapaa-aikaa jäisi muulle mieluisalle. Itsenäinen harjoittelu kannattaa myös aikatauluttaa ja olla vahvempi kuin se syy, miksi "skipata jalkapäivä".
Ihmissuhdeongelmien keskeisin ratkaisu on useimmiten puhuminen siitä, miltä itsestä tuntuu. Tällöin tulisi myös kuunnella ja yrittää ymmärtää toisen osapuolen reaktioita ja tunteita. Kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia, eikä toisen pään sisälle yksinkertaisesti pääse. Rehellisyys ja rohkeus avata keskustelu kasvattaa itsetuntoa. Rakentavan keskustelun jälkeen kummallakin on parempi olo, kun tiedetään, missä mennään.

Sosiaalisen median aiheuttamaan itsetunnon laskuun ehdotan sovelluksien tilapäistä poistamista. Sinun ei tarvitse olla tavoitettavissa koko ajan eikä selata päivityksiä siitä, miten ihanaa muiden elämä on. Päiväkin on jo hyvä alku, ja sen huomaa vieroitusoireiden loppumisen jälkeen, kuinka puhdistavaa ja raikasta tiedottomuus on. 

 


 

Paha olo vaikeuttaa elämää. Se on huono kaveri. Se astuu sisään ilmoittamatta ja kietoo solmuksi. Se on vaivalloinen ja kuormittava, kunnes siihen tottuu. Sen takia itketään monet itkut. Se kuiskuttaa korvaan typeriä ehdotuksia. Se viipyy aikansa, mutta jättää hyvästelemättä. Eikä kukaan jää kaipaamaan sitä. Se on entisen elämän loppu. Opetus ja uuden elämän alku. Huonojen päivien muuttuessa paremmiksi ja surunaaman kaartuessa aidoksi hymyksi kaiken voi nähdä taas valoisammin. Elämä voittaa.  

Teksti ja kuvat: Sointu Kilpeläinen

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016