Rakkaudesta saa olla ylpeä

Ihastuneena ajatukset harhailevat, mitään ei saa tehtyä ja perhosia lepattaa mahassa. Punastuminen ja änkytys ovat yleisiä oireita ihastuksen ollessa lähellä. Epävarmuus ja ajatukset täyttävät pään: Mitäköhän hän ajattelee minusta? Onko hän huomannut minut? Onkohan tämä ohimenevää? Täysin samat tunteet ja ajatukset esiintyvät ihastumisen kohdistuessa myös omaan sukupuoleen.

 

Ihastuksen ollessa samaa sukupuolta kuin itse on, mieleen nousee entistä enemmän kysymyksiä. Mitä kaverit ajattelisivat tästä? Olenko varma tunteistani? Ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat iloisia ja positiivisia asioita. Kenenkään ei tarvitsisi miettiä muiden mielipiteitä tällaisissa asioissa, vaan mennä oman fiiliksen mukaan, sillä toisen rakastamisessa ei ole mitään väärää. Sen tuomitsijat heittävät vain omaa energiaansa hukkaan.

Seksuaalinen suuntautuminen kertoo, kehen henkilö ihastuu ja tuntee vetovoimaa. Seksuaalisia suuntautumisia on useita, ja se on jokaisen yksilön oma asia. Omaa suuntautumistaan ei tarvitse määritellä eikä itseään tarvitse luokitella mihinkään seksuaalivähemmistöön, joita ovat mm. homot, lesbot ja biseksuaalit. Seksuaalinen suuntautuminen ei siltikään ole yksiselitteinen juttu.

Homoseksuaaliseen suuntautumiseen liittyy paljon ennakkoluuloja. Rakkautta on pidetty miehen ja naisen välisenä. On tietty stereotyyppinen mielikuva siitä, miltä homoseksuaalit näyttävät ja miltä he kuulostavat äänensävyltään sekä puheenaiheiltaan. Homoseksuaalisuutta saatetaan pitää ”trendikkäänä” sen pinnalle noston vuoksi, vaikka homoseksuaaleja on aina ollut. Ihmisillä saattaa olla myös pelko tulla hyväksikäytetyksi, mikä on naurettavaa. Homottelu ja muunlainen nimittely vasta lapsellista onkin. Eikö jokaisella ole oma oikeus päättää seksuaalisesta suuntautumisestaan tai olla lokeroimatta sitä. Eivätkö nämä mielikuvat ole vanhanaikaisia ja olisi syytä antaa kaikkien kukkien kukkia rauhassa.

Suomen 100-vuotisohjelmaan kuuluu Touko Laaksosesta tehty elämänkerta. Elokuvan nimi on Tom of Finland ja se kertoo sarjakuvapiirtäjästä, joka salaa seksuaalisen suuntautumisensa suvultaan kuolemaansa asti. Laaksonen piirtää eroottisia kuvia miespareista, joita ei arvosteta Suomessa. Piirrokset kulkeutuvat Amerikkaan Tom of Finland -taiteilijanimellä. Laaksosen ikoniset kuvat saavat toisella mantereella ansaitsemansa arvostuksen, minkä ansiosta homoseksuaalit hyväksyvät itsensä ja osoittavat sen avoimesti. Tom of Finlandista tulee heidän esikuvansa.
Elokuva avaa silmät näkemään 1950-luvun Suomen, jossa homoseksuaalinen suuntautuminen oli sairaus ja sen osoitus oli rikos vuoteen 1971 asti. Nykyään omaa seksuaalista suuntautumista ei tarvitse peitellä, sillä Suomen lainsäädäntö hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain ensimmäinen maaliskuuta tänä vuonna. On todella hienoa, että tänä päivänä Suomessa saa mm. sanan-ja uskonnonvapauden lisäksi ilmaista rakkauttaan samaa sukupuolta kohtaan kirkon alttarilla.

Miksemme voisi ottaa mallia lapsille ominaisesta suvaitsevaisuudesta? Heille on aivan sama kenestä tykkää, kunhan tykkää jostakin. Pikkusiskoni kertoi puhuneensa kavereidensa kanssa naimisiinmenosta. Kysyin, olisiko mitenkään erilaista mennä naimisiin tytön kuin pojan kanssa. Vastaus oli selvä. Hän korosti sitä, että nykyään sormuksen vastaanottajan sukupuolella ei ole väliä, vaan sillä, mitä tuntee sydämessään.

Kun nuori huomaa pitävänsä samasta sukupuolesta kuin hän itse on, hänen olisi hyvä kuulla sen olevan hieno ja arvokas asia. Kuulla sen olevan asia, jota ei tarvitse hävetä, sillä tunteitaan ei voi kontrolloida ja ei voi päättää olla rakastamatta. ”Se on aivan ookoo, rakkaudesta saa olla ylpeä.”

Teksti: Sointu Kilpeläinen

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016