Maistuisiko porkkana – manipuloituna vai luomuna?



Monen lyskalaisen lautaselta löytyy nykyään makkarakastikkeen sijasta kasvisvaihtoehto. A-luokan lihansyöjät ihmettelevät, kuinka pupujussien huomioon ottaminen vaatii muka tyytymistä näiden ruokavalioon. Vegaanien vakaumukseen ei välttämättä vaikutakaan pelkkä possujen kärsimys kurjissa oloissa, vaan vaakakupissa painavat muutkin asiat.

 

Jos olisimme kaikki kasvissyöjiä, riittäisi ruoka jokaiselle

Pakollisella biologian kurssilla jokainen lukiolainen on tietysti oppinut, että kaikki käyttämämme energia on kasvien yhteyttämää auringon energiaa. Myös makkarakastikkeesta saadut kalorit tulevat siis Mansikin mussuttamasta rehusta, ja herkutellessamme Mansikin suihimme saamme vain osan sen syömästä energiasta, sillä lehmä kuluttaa energiavarastoaan elintoimintoihinsa odotellessaan menolippua teurastamolle. Paljon työvoimaa, rahaa ja tilaa maapallolta menee siis periaatteessa hukkaan.

Kyllä lehmät, possut ja pupujussitkin luonnossa osaavat itse ravintonsa hankkia. Miksi ihmisen täytyy muka ensin kasvattaa eläimille ruokaa ja sitten kasvattaa eläimiä ruuaksi? No, onhan makkara hyvää ja sitä, mitä ihmiset syövät, tuotetaan.


Onnellinen elämä – vain ihmisen etuoikeus?

Vuosikausia on kiistelty siitä, onko eläimilläkin oikeuksia. Kysymys on yhä ajankohtainen. Vastustajat perustelevat kantaansa sanoen, että syöväthän eläimetkin luonnossa toisiaan, joten miksei ihminen saisi. Putte-possun teurastaminen ruoaksi ei kuitenkaan ole porkkananrouskuttajien murhe numero yksi, vaan se, että Putte on elänyt koko elämänsä 0.65 neliömetrin tilassa ainoana tarkoituksenaan lihoa mahdollisimman paljon maksimoidakseen tilan omistajan tulot. Näin elävä eläin elää koko elämänsä vain ihmistä varten ilman oikeutta oikeaan elämään.

Koska yhä useampi tahtoo leipänsä päälle kinkkusiivun, eivät pientilat enää kannata. Myös tilanomistajille maistuu leivän päällä muukin kuin ylähuuli, ja näin jäävät Mansikit Mustikkeineen hamaan historiaan. Navetoista löytyy niiden sijasta nykyään nautoja, kuka nyt ruualle nimeä antaisi?














 

Vegaaneja ja kasvissyöjiä

Ihmisten välisestä tasa-arvosta ja eläinten oikeuksien toteutumisesta unelmoivien lisäksi salaattiin on hurahtanut moni muukin. Uskonnollisilla syillä perusteleva lihankammoaja ei ole uusi juttu, mutta keitä ovat nämä nahkatakkiset tytöt, jotka nauttivat fetasalaattinsa yökkien naapuripöydän possupihville?

Terveellisyys ja luonnonmukaisuus ovat astuneet kuvioon, sillä on in välittää omasta ja ympäristön hyvinvoinnista. Hyvä niin, vaikka vakaumuksellisimmat vegaanit, jotka karttavat jopa maitotuotteita, katsovatkin nenäänsä pitkin, kun muodinmukaisesti pukeutunut tyttö kurvaa erikoisruokavaliopaikalle. Täysin lihansyöjä ja lihaa syömätön ovat ääripäitä, joiden välillä olevalle asteikolle mahtuu meistä jokainen. Ei kasvissyöjäksi julistautuminen ole todellakaan ainoa keino, jolla voi vaikuttaa, vaan jokainen syököön täysin arvojensa mukaisesti. Enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa on asenne, jonka kirjoittaja itsekin allekirjoittaa.


Ihminen on sitä mitä syö

Oletko koskaan ylipäätään miettinyt tarkemmin, mitä laitat suuhusi? Mistä ruoka tulee, miten se valmistetaan tai mitä se ylipäätään sisältää?

Nykyään kaikki ruoka ainakin kaupunkilaisten suuhun kulkee kaupan hyllyn kautta. Elämme valintojen viidakossa, jossa vaihtoehtoja on monia, eikä niiden punnitseminen aina ole helppoa.


Geenimanipuloitu ruoka – kirous vai siunaus?

Valitako kaupasta halvin vaihtoehto, joka on ulkomailta kuljetettua tehotuotettua ruokaa ja johon on lisätty myrkkyjä ”laadun” takaamiseksi? Uhkakuvia liitetään erityisesti geenimanipuloituun ruokaan.

Vaikka geenimanipuloidun ruoan väitetään tuovan meille ratkaisun nälkäongelmaan, on pelottava ajatus, että geeniteknologialla voi olla yllättäviä vaikutuksia terveyteemme ja ympäristöömme. Kun eliöiden geenejä on muokattu, niiden luontainen vastustuskyky tauteja vastaan heikkenee ja alkaa kemiallinen sota bakteereja ja tuholaisia vastaan. Tämä myrkyttäminen taas tuhoaa ympäristöä ja lisäksi voi syntyä peruuttamattomia risteyksiä eri kasvilajien kesken ja paikalliset kasvikannat voivat pysyvästi muuttua.

Geenimanipuloidun ruuan tuotannon lisääntyessä vanhat viljelymenetelmät unohtuvat ja viljelijät jäävät riippuvaisiksi ylikansallisista yhtiöistä. Yhtiöt hyötyvät kehitysmaiden viljelymaista, eivätkä paikalliset ihmiset.

Käytännössä Suomeenkin tuotavan geenimanipuloidun ruuan laatua ei pystytä tarkoin valvomaan, sillä se on kallista ja aikaa vievää työtä. Vielä hankaloittaakseen laaduntarkkailua, voivat yhtiöt käsitellä samassa erässä laadukkaita sekä laaduttomia elintarvikkeita esim. maahantuonnin yhteydessä.

Geenimanipuloitu ruoka päätyy helposti sen ihmeemmin miettimättä ja valintoja tekemättä ostoskoriin. Moni ei edes tiedä ostavansa – ja syövänsä – manipuloitua ruokaa tai geenikäsitellyistä raaka-aineista valmistettua einestä. Tässäkin valinnassa on puolensa, koska halvalla hinnalla saa ainakin mahansa täyteen.

   
 












Luomuruoka – turvallista mutta kallista
Syödäkö luomuruokaa, joka on luontoa säästäen ilman keinotekoisia torjunta- ja lannoiteaineita tuotettua ravintoa, mutta toisaalta rasittaa varsinkin opiskelijan kukkaroa? Jos kukkaron nyörit kuitenkin antavat myöten, kannattaa laadukkaasta suomalaisesta ruuasta maksaakin. Luomu tarkoittaa lyhenteenä tiukoilla kriteereillä luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa. Luomulihaa syömällä saa myös hyvän omantunnon, sillä eläimillä on ollut hyvä elämä eikä eläimien kasvatukseen ole käytetty kasvuhormoneja tai antibiootteja. Luomutuotteiden lisäaineidenkin pitää olla luonnonmukaisia.

Jos kaikki ihmiset söisivät luomua, tarvittaisiin kuitenkin enemmän viljelystilaa, mikä kuluttaisi ympäristöä. Myös esimerkiksi maidon, tomaattien, lihan ja kanamunien luomu-tuotanto aiheuttaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin tavanomainen tapa tuottaa näitä tuotteita. Kyse ei kuitenkaan vielä ole suurista määristä.

Valitsee sitten lautaselleen lihaa, munia tai kasviksia – luomua, tehotuotettua tai manipuloitua ruokaa – valinnoilla on merkitystä. Jokainen syö ruokaa useita kertoja päivässä läpi elämänsä. Pienillä valinnoilla voikin juuri ruoan ollessa kyseessä oikeasti olla omalta osaltaan ohjaamassa maailmaa kohti sellaista tulevaisuutta kuin itse tärkeäksi kokee.

 

Teksti: Satu Torala ja Mira Panu
Kuvat: Inari Lepistö

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016