Naamana muiden joukossa

Kas! Rakas ystäväni on liittynyt ryhmään “Frodo Reppuli Europarlamenttiin”. Pienenä solidaarisuuden merkkinä ja naurunhymähdyksen siivittämänä liityn myös kyseiseen ryhmään ja unohdan koko asian myöhemmin. Tällainen kertakäyttökulttuuri on Facebookissa arkipäivää, ja miksipä ei — mitä muutakaan sillä voisi tehdä?

Zuckerbergin rahasampo on monella tapaa samankaltainen kuin edeltäjänsä ja kilpakumppaninsa: pääosaa sivuston toiminnassa näyttelee ystävien ja tuttavien kanssa jutustelu ja yhteydenpito, eli lähinnä kahden tai muutaman ihmisen välinen kommunikointi. Facebookin valttikorttina on kuitenkin sen kyky koota kokonaisia ihmismassoja saman asian pariin ryhmien ja tykkäysten (ei niinkään tökkäysten) voimin, mikä on osaltaan luonut kokonaan uuden vaikuttamisen tavan.

Kaikista harmittominta “vaikuttamista” edustaa muun muassa viime kesänä uutisiinkin päässeen Kaivuri-Mutasen tempaus. Vitsinä alkanut lupaus “Jos yhteisöön liittyy 50000 fania, ajan minikaivurilla Hangosta Kuusamoon” sai Jukka Mutasen tien päälle, kun tarvittava fanimäärä täyttyikin yllättäen ja vielä varsin helposti. Se, että sponsorit ja media olivat kärppänä paikalla seuraamassa Mutasen matkaa osoittaa, että Facebook-ryhmillä on selvästi jonkinlaista painoarvoa myös internetin ulkopuolella. Tähän ajatukseen nojautuvat myös useat adressit, jotka vaativat vaikkapa Big Brotherin lopetusta, mikäli tietty määrä käyttäjiä saadaan kasaan.

Nimenomaan tällaiset kantaaottavat ryhmät ovatkin Facebookin suola. Naamakirja tarjoaa loistavat puitteet samanmielisten ja -kaltaisten ihmisten löytämiseen. Mielipiteiden vaihto ja tapahtumien organisointi on keskitettyä ja helppoa. Olisi helppoa kuvitella näin lähentyneiden ihmisten ympäri maailmaa levittävän iloista maailmanparannuksen sanomaa tai jopa saavan jotain hyödyllistä aikaan, mutta totuus ei kuitenkaan aina ole niin ongelmatonta.

Tämä samanmielisten kokoaminen tarjoaa myös loistavan kasvualustan erilaisille viharyhmille, kuten käy ilmi Astrid Thorsin tappouhkauksien tapauksessa. Vaikkei tällainen puhe olekaan keskustelupalstoille ja sellaisille epätavallista, esiinnytään niillä useimmiten käyttäjänimillä, joten oman nimen käyttö Facebookissa antaa uhkauksille ja viharyhmille jonkinlaista lisäsärmää.

Huolimatta oman nimen käytön tuomasta vakuuttavuudesta näyttäisi sitoutuminen näihin lupauksiin kuitenkin olevan varsin olematonta, mistä esimerkkinä käynee hiljattainen yleislakon yritys, johon kaikesta kohusta huolimatta osallistui sitten vain muutama ihminen.
Vaikka Facebook tarjoaakin erään konkreettisimmista yhteenkerääntymisen muodoista mitä internetin välityksellä on tähän asti koettu, ei se silti luo tarpeeksi vahvoja siteitä ihmisten välille, jotta luottamus ja vakaumus astuisivat kuvaan tarvittavissa määrin laiskuuden voittamiseksi. Joissain tapauksissa tämä voi olla hyvä asia, joissain taas sääli.  Lopputulos on kuitenkin se, että riippumatta Facebookin kautta tapahtuvan vaikuttamisen tehosta, on se silti varteenotettava uusi väylä ajatuksenvaihdon ja suunnittelun helpottamiseksi. Tai ainakin loistava tekosyy pelata Farmvillea.


Teksti: Timo Kalliokoski

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016