Opettajat – elämää myös koulun ulkopuolella?

Istahdan koneelle ääreen ja kuin automaattisesti klikkailen itseni pahamaineisen aikasyöpön syövereihin, ”feisbuukkiin”. Huomaan seinältäni erään hyvän ystäväni lisänneen kaverikseen äidinkielen opettajansa. Uteliaisuuttani minäkin klikkailen itseni opettajan sivustolle, mutten löydä mitään ihmeteltävän arvoista, sillä hän näyttää piilottaneen tietonsa. Pettyneenä jatkan tavallista surffailuani. Mieleni perukoilla herää kuitenkin pieni kutkuttava ajatus -  mitä jos minäkin pyytäisin tuota tuttua opettajaa kaverikseni?

 

Myöhemmin surffaillessani huomaan toisen tutun opettajan päätyneen ystäväni kaverilistalle. Tällä kertaa pysähdyn miettimään asiaa tarkemmin. Millaistahan  olisi, jos opettaja kuuluisi Facebook-kavereihini? Samassa mieleeni nousee paljon mielenkiintoisempi kysymys: Ketkä koulumme opettajista ovat eksyneet sosiaalisen median sokkeloihin? Ennen kuin lähden tekemään sen suurempia hakuja, kysyn lähipiirini mietteitä kaveruudesta opettajien kanssa.

Yleinen mielipide oli melko selkeä: olisihan se tietysti hauskaa seurata opettajien elämää, mutta heidänkin mahdollisuutensa seurata vastaavasti oppilaansa elämää häiritsisi. Eräs tyttö totesi, että mikäs siinä, jos opettaja on mukava ja hänen kanssaan tulee hyvin toimeen. Toisaalta hän ei haluaisi kuitenkaan lukea tarkkoja selostuksia kaikista opettajan vapaa-ajan puuhista. Toinen ystäväni taas nauroi ajatukselle ja lähti heti pohtimaan, millaisia statuksia kukakin koulumme opettaja voisi kirjoittaa. Hän kuitenkin jatkoi heti perään, ettei silti haluaisi tietää mitään liian henkilökohtaista.

Jos oppilaat ovat tätä mieltä kaverisuhteista,  mitä opettajat sitten itse ajattelevat asiasta? Eräällä englannin oppitunnilla asian tullessa esille opettaja totesi hyväksyvänsä yleensä vain entisten oppilaittensa kaveripyynnöt. Netin keskustelupalstoja selaillessani huomasin tämän olevan melko yleinen käytäntö. Toisen ratkaisun tarjosi koulumme äidinkielen opettaja mainitessaan käyttävänsä niin ikään kahta eri profiilia – toinen vapaa-aikaa ja toinen työtuttuja varten. Sinällään ihan toimivan oloisia ratkaisuja molemmat

Huomaan palanneeni pohdinnoissani takaisin alun kysymykseen: pitäisikö minunkin lisätä opettaja kaverikseni? Vastaan itse itselleni todeten, että mitä turhia, näkeehän heitä koulussakin ihan riittävästi. Sitä paitsi, onhan Wilma keksitty!


Median myllytyksessä

Viime aikoina sosiaalisen median asema on puhuttanut paljon. On mietitty, miten paljon kukin voi jakaa omia mielipiteitään tilapäivityksissään ilman, että ne häiritsisivät heidän työntekoaan. Etenkin kansanedustajien statukset ovat joutuneet suuren kritiikin ja mediahaloon kohteiksi. Eduskunnan ohella myös muissa työyhteisöissä sosiaalisen median läsnäolon vaikutusta työnantajien ja työntekijöiden suhteisiin on pohdittu.

Entäs sitten koulumaailmaa lähempänä olevat opettajat? Miten heidän aktiivisuuteensa sosiaalisessa mediassa suhtaudutaan? Viime aikoina asia ei ole ollut kovin näkyvästi esillä, mutta aina aika ajoin se nousee uudelleen pintaan ja mielipiteitä lentää sekä puolesta että vastaan. Jotkut ovat vahvasti sitä mieltä, että Facebookin kaltaiset kommunikointiväylät ovat erittäin kätevä keino tavoittaa opiskelijat, sillä luotiinhan tuo kyseinen sivusto alun alkaenkin opiskelijakäyttöön. Toiset taas pitävät ajatusta täysin hölmönä. Koulujen sisäistä kommunikaatiota vartenhan on kehitetty omat toimivat järjestelmänsä, esimerkiksi Wilma. Vastustajat perustelevat mielipiteitään myös sillä, että koulu on työpaikka siinä missä mikä tahansa muukin ja siksi myös siellä työntekijöiden pitäisi kyetä pitämään jonkinlainen ero työn ja vapaa-ajan välillä.

Muutama päivä sitten aihe nousi jälleen pintaan, kun opetushallitus ilmoitti, ettei se aio puuttua opettajien ja oppilaiden välisiin kaverisuhteisiin sosiaalisessa mediassa, vaan jättää asian koulujen päätettäväksi. Se kuitenkin aikoo vuoden loppuun mennessä laatia kouluille ohjeet sosiaalisen median käytöstä opetuksessa, mutta ei aio sisällyttää niihin toimintaohjeita opettaja-oppilas -kaverisuhteisiin liittyen. Suomenruotsalaisten opettajien ammattiliitto taas ei suosittele kaveeraamista netissä.


Teksti: Sanna-Maria Tapio

Piirroskuva: Laura Haapasalo

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016