Miekkailua kokeilemassa



Usein kun mainitsee harrastavansa miekkailua, saa kuulla kummeksuvia kommentteja: ”Mitä, oikeasti? Eikö se ole vaarallista?” Välillä päivittely tympäisee, joten päätin haastaa yhden ihmettelijöistä kokeilemaan lajia.


Maanantai 29. syyskuuta. Odottelen Palosaarella miekkailemaan haastamaani Laura Hotakaista ja valokuvaajaani Kristina Niemistä. Pian he jo saapuvatkin paikalle, ja lähden opastamaan heitä kohti pientä saliamme, jossa harjoitukset pidetään.

Kiivettyämme ylimpään kerrokseen ja päästyämme lopulta saliin, on aika kysyä ensimmäiset tunnelmat Lauralta.
– Reitti oli aika outo ja noita portaita oli ihan liikaa, Laura huokaisee.

Tämänpäivänen aloittelijakurssi onkin jo ehtinyt alkaa, mutta se ei meitä haittaa. Selitän perusjutut miekkailuasennosta ja kerron, mikä harjoitus on tällä hetkellä meneillään. Pian Laura pääseekin kärryille siitä, mitä on tarkoitus tehdä. Harjoituksessa ovat nimittäin kestävyys, jota miekkailussa tarvitsee paljon, sekä aseen asema ja torjunnat sekä hyökkäykset.
– Jalkoja särkee seistä tälleen. Ja tää vaikuttaa vieläkin aika oudolta, kuuluu Lauran suusta puolivälissä harjoitusta.
Miekkailu onkin alkuun melko raskaan tuntuista, mutta pienellä harjoituksella kaikki muuttuu helpommaksi. 


Viimein kalpa käteen

Alun kuivaharjoittelun jälkeen jokainen saa harjoituskalvan käteensä. Nyt onkin vuorossa samojen asemien harjoittelu käytännössä parin kanssa. Näytän, mitä pitää tehdä, sillä toisinaan meidän monikielisiä harjoituksiamme voi olla hiukan hankala seurata. Pääasiassa opetus hoituu englanniksi, ettei tarvitse selittää samaa asiaa moneen kertaan ensin suomeksi sitten ruotsiksi. Tämä ovat siis myös kielten käyttämisen kannalta hyvä harrastus – ainakin Vaasassa. 







Käytännön harjoittelu on melkoisen huvittavaa touhua, varsinkaan kun aina ei onnistu osumaan sinne minne pitäisi, vaan kalpa suhahtaa ohi. Vähitellen hyökkäys–torjunta-sarja alkaa mennä niin kuin pitääkin. Harjoitukset alkavat kuitenkin olla lopuillaan, ja on aika kysyä tunnelmat kokeilun jälkeen, millaista miekkailu nyt sitten oli, kun Laura pääsi oikeasti kokeilemaan.
– Ihan kivaa, etenkin kun harjoteltiin ton miekan kanssa. Mun jalat vaan on kauheen kipeet jo nyt, Laura kuvailee.
 

Minua mietityttää, olisiko Laura kokeiltuaan valmis tulemaan miekkailemaan uudelleenkin.
– Varmaan olis vielä kivempaa jos osaisi, ja jos olis enemmän käsilihaksia voisin jatkaakin tätä, Laura naurahtaa.
– Kyllä tätä kannattaa käydä kokeilemassa, jännän näköistä touhua.
 
Meidän jutellessamme pari pitempään treenannutta miestä aloittavat ottelun. Unohdumme seuraamaan nopeatempoista hyökkäysten, torjuntojen ja nopeiden pistojen sarjaa, joka näyttää sujuvan heiltä kuin leikki. 
 


FAKTA: Mikä ihmeen miekkailu?  



  
Miekkailu on länsimainen lähitaistelulaji, jossa pyrkimyksenä on voittaa vastustaja: osua saamatta itse osumia.

• Lajina miekkailu syntyi Italian ja Englannin renessanssin aikaisissa hoveissa ja kehittyi siitä edelleen 1660-luvulla. Monet tuon ajan miekkailusäännöistä ja -liikkeistä ovat edelleen käytössä. Tuolloin miekkailu, etenkin kaksintaistelut, oli suuri kunniakysymys.

• Nykyään miekkailu on puhdas urheilulaji, olympiatasolle asti. Miekkailussa on kolme erilaista asetta: kalpa, floretti ja säilä. Niiden lisäksi miekkailija tarvitsee miekkailutakin, hansikkaan ja teräverkosta valmistetun maskin.


• Vaikka miekkailua pidetään vaarallisena lajina, yleisimpiä vammoja ovat kuitenkin vain mustelmat ja venähdykset. Isommat onnettomuudet ovat erittäin harvinaisia. Silti on syytä pitää mielessä lajin säännöt, joiden avulla pyritään välttämään onnettomuuksia.


• Suomessa miekkailua on harrastettu 1800-luvulta asti. Alkuun sitä harrastettiin lähinnä yliopistoissa maamme suurimmissa kaupungeissa. Nykyään harrastajia on Suomessa hieman toista tuhatta.

 

Teksti: Sanna-Maria Tapio
Kuvat: Kristina Nieminen

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016