Taistelu kiirettä vastaan

Koeviikon lähestyessä omaa ajankäyttöään rupeaa miettimään uudessa valossa. Ainakin omassa päässäni herää ajatuksia siitä, miten ihanalta tuntuisi, jos olisin hoitanut kaiken ajallaan: tehnyt läksyt ja kuunnellut tunneilla. Edessä häämöttävä kasvava työmäärä kauhistuttaa - koetta edeltävä iltana ei mitenkään pysty opiskelemaan koko kurssin sisältöä. Olisinpa opiskellut kunnolla heti alusta asti!

 

Kokemuksesta muka viisastuneena ainakin yritän parantaa tapani aina seuraavan jakson alkaessa. En tarvitse sormia laskemaan, montako kertaa olen siinä onnistunut, sillä olen epäonnistunut kerta toisensa jälkeen. Kuulostaa aika masentavalta, eikö?


Mistä tämä johtuu? Miksi muutosta ei tule, vaikka sitä vilpittömästi haluankin? Olen tullut siihen lopputulokseen, että se on mahdotonta. Elämme illuusiossa, että tavallinen lyseolainen pystyisi selviytymään kaikista velvollisuuksista, joita eteemme ladotaan.

 

Paineita kunnollisena ihmisenä olemiseen tulee joka suunnasta. Opettajat, vanhemmat ja sukulaiset toivovat meidän pärjäävän koulussa. Kotitöistä ei voi aina luistaa, sen tietää jokainen nuori, jolla on vähääkään omaatuntoa. Terveenä pysyäkseen pitäisi syödä oikein, nukkua riittävästi ja liikkua tarpeeksi. Jos tässä maailmassa haluaa pysyä järjissään, on välttämättömyys raivata kalenterista tilaa myös kavereille, sekä ihan vain itselleenkin. Kuka hullu pystyy muka tekemään nämä kaikki? Myönnetään, maailmassa saattaa olla superihmisiä, mutta minä en aikaan ole tavannut vielä yhtäkään.

 

Mitä siis voimme tehdä tälle vääryydelle? Emme oikeastaan mitään. Sen kanssa on vain opittava elämään. Toisin sanoen meidän on löydettävä sisimmästämme suomalainen sisu ja kamppailtava lusmuoloa vastaan. Kukaan ei pysty kaikkeen. Toisten taakkaa helpottaaksemme jokaisen olisi syytä välttää paineiden kasaamista muille. Jos äidillä on ollut kiireinen päivä, on täysin ymmärrettävää ja inhimillistä, ettei ruoka ole pöydässä tasan kello viisi. Tai jos kaverilla on kiireitä, ei se tarkoita sitä, ettei häntä huvittaisi tavata sinua. Ei aina ehdi tehdä kaikkea mitä huvittaa.

 

Joskus riittämättömyyden tunne hiipii väkisin ajatuksiin. Silloin menen yleensä nukkumaan. Ei ole mitään järkeä antaa tämän säälimättömän maailman tuhota itsetuntoamme. Kannattaa miettiä, mitä elämältä haluaa. Yhteiskuntamme arvostaa ahkeria itsensä loppuun kuluttavia ihmisiä, mutta kaikkien ei tarvitse sopia muottiin. Kiirettä vastaan pitää taistella! Aina se ei ole helppoa, mutta ainakaan minä en lakkaa yrittämästä!
 

TEKSTI: Maisa Saari

PIIRROS:

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016