Opettajien vinkit reaalikokeeseen

Syksyn ylioppilaskirjoitukset ovat taas kivenheiton päässä. Kielten ja matematiikan lisäksi kirjoitetaan reaaliaineita. Lue opettajien vinkit eri ainereaalien kirjoittamiseen ja kertaamiseen!

 

Näitä kysyttiin:

1. Millä alalla tarvitsee eniten kyseistä reaaliainetta?

2. Miten kannattaa valmistautua tämän aineen YO-kokeeseen?

3. Mikä on hauskinta/ikävintä YO-kokeiden tarkistamisessa?

 

Kemia (Liisa Laaksonen)

1. Kemian yleistietoja tarvitsevat kaikki, joiden opiskelu tai työ liittyy luonnontieteisiin.
Opetusalalla jo luokanopettajalta edellytetään kohtuullisia tietoja kaikista luonnontieteistä ja aineopettajilla on yleensä laajat opinnot useastakin matemaattis-luonnontieteellisen alueen aineista.


Kemian laajemmat opiskelut ovat välttämättömiä soveltavilla aloilla, terveyteen liittyvillä aloilla kuten lääketiede ja farmasia, teknillisillä aloilla kuten kemia, puunjalostus, biotekniikka, ympäristötieteet ja ravitsemustieteet.

2. Kemian ylioppilasreaalin pohjana on hyvä perusrutiini, jonka saa tietysti opiskelemalla hyvin kaikki kemian tarjolla olevat 7 kurssia. Omatoiminen harjoittelu esim. kesällä ennen syksyn kirjoituksia oppikirjojen tehtävillä antaa hyvän pohjan. Lisäksi kannattaa tutustua netissä oleviin valintakokeisiin, esim. teknillisten korkeakoulujen ja yliopistojen valintakoearkistoista saa hyviä harjoittelutehtäviä. Kirjakaupasta voi hankkia aiempien kirjoituskertojen tehtäväkirjan, jota toimittavat ylioppilaslautakunnassa useamman vuoden mukana olleet kemian alan asiantuntijat.
Opiskelijan henkisenä kannustimena on, että kemian hyvää arvosanaa todella arvostetaan jatko-opiskeluun haettaessa.

3.Ylioppilaskirjoitusten tarkistamisessa opettajat saavat palautetta työstään. Tietysti positiivista on se, että kokelaat läpäisevät kokeen ja saavat arvosanan. Iloinen yllätys on aina se, jos joku opiskelijoista ylittää odotukset hyvällä loppukirillä ja sitkeällä työllä. Useimmiten kokenut opettaja kyllä aavistaa aika tarkkaan kokeen lopputuloksen. Opettajahan ei arvosanoja anna vaan ne määräytyvät koko maan kirjoittajien vertailussa.

 

Yhteiskuntaoppi (Mikael Nybäck)

1. Kaikilla sellaisilla aloilla ja ammateissa, joissa ollaan ihmisten ja yhteiskunnan kanssa tekemisissä; esim. kauppa, hallinto, oikeus, kielet, terveys, historia... Mutta kyllä myös esim. insinöörin ja lääkärinkin on hyvä tietää yhteiskunnasta!

2. Opiskelemalla ankarasti pakolliset, syventävät ja yo-kirjoituksiin valmentavan kurssin. Kahta soveltavaakin tietysti suosittelen. Muiden aineiden kursseista mm hi4 tukee hyvin yhteiskuntaoppia.Yhteiskuntafilosofian kurssi(fi4) on erinomainen valinta! Seuraamalla aktiivisesti ympäröivää maailmaa; esim. keskustelemalla ja väittelemällä kavereiden, vanhempien ja erityisesti yhteiskuntatiedon opettajan kanssa. Ihmettelemällä, kyseenalaistamalla, unelmoimalla vaihtoehtoja... Mediakriittisyyttä!

3.Hauskinta on, kun jotkut yllättävät ja kirjoittavat tosi hyvin, vaikka koulussa olivatkin "keskitasoa". Tai kun joku pääsee läpi, vaikka olenkin pelännyt, että hän reppaa. Ikävintä ovat reppaajat ja ne, jotka eivät kokeessa yllä omalle tasolleen. Kivaa on, kun on hyvät kysymykset ja hyviä vastauksia!

 

Biologia (Eija Katajamäki)

1.Sairaanhoitajat, lääkärit tietty ja kaikki tieteet, joissa etuliitteenä bio. Niin ja elämää ei voi elää ilman biologian oppeja, se on jämpti.

2.Lukemalla vimmatusti ja ajatuksella. Turha luulla, että onnella selviää.

3.Hauskinta on upeiden vastausten lukeminen ja hyvien pisteiden antaminen. Ikävintä taas on hölö-pölövastausten lukeminen ja 0 pisteen antaminen vaikka kokelas on kirjoittanut 2 sivua omasta mielestään tiukkaa biologiaa.

 

Psykologia (Maarit Vilenius)

1. Psykologian opiskelusta on tietenkin aina hyötyä ja sitä tarvitaan melkeinpä alalla kuin alalla, aina psykologin ammatista poliisin työhön. Jos työssään on tekemisissä ihmisten kanssa, silloin psykologiasta on hyötyä. Psykologin työssä tarvitaan luonnollisesti paljon psykologiaa.


2. Yo-kokeeseen kannattaa valmistautua osallistumalla kertauskurssille (ku. 10), jossa prepataan tulevia kirjoituksia varten ja lukemalla ahkerasti. Periaatteessa valmistautuminen alkaa jo 1. kurssilta ja kestää koko lukio-opiskelun ajan. Mutta viimeinen silaus tapahtuu abivuotena lukemalla ja kertaamalla.

3. Yo-kokeiden tarkistaminen ei ole erityisen hauskaa puuhaa, mutta on mielenkiintoista lukea varsinkin niiden oppilaiden vastauksia, joita on opettanut monta kurssia. Ikävintä on se, että korjaaminen vie paljon aikaa, yleensä se ajoittuu viikonloppuun, jolloin vapaata ei juurikaan ole. Vastausten pisteyttäminen voi olla aika hankalaa ja ikävintä onkin, jos pisteet laskevat lopullisessa tarkistuksessa.

 

Maantieto (Jari Mikola)

1. Maantiede käsittelee maapallon luonnonilmiöitä ja ihmisen puuhastelua tämän pallon pinnalla. On vaikeata löytää ammattia tai työtä, jossa maantieteellistä yleissivistystä ei tarvittaisi. Kiihtyvä globalisaatio lisää tarvetta maailmanlaajuiseen tietoon, toisaalta esim. maantieteellisiä paikkatietosovelluksia käyttävät nykyisin lähes kaikki rekkakuskeista sanomalehden toimittajiin tai Etelämantereen tutkijoihin. Ehkä maantieteen kanssa ovat eniten tekemisissä varsinaiset maantieteen ja sen lähitieteiden (esim. geologia, biologia, meteorologia) tutkimus- ja opetustyössä toimivat, eri tasojen aluesuunnittelijat tai vaikkapa kansainvälistyvän tiedonvälityksen, kaupan ja matkailun alalla työtänsä tekevät.

2. Reaalikokeeseen valmistautuminen alkaa ensimmäisen kurssin ensimmäisestä oppitunnista. Sekä pakolliset että syventävät kurssit pitäisi opiskella huolella. Koulukurssien lisäksi maantieteellistä tietoa ovat tietenkin tiedotusvälineet pullollaan. Maantieteen yo-kokeessa on hyvin suurta etua, jos on kiinnostunut maailman asioista ja seuraa uutisointia. Reaalikoeaamuna luettu sanomalehti ei pitkälle riitä. Heikoin lenkki maantieteen yo-kokeessa ovat toistuvasti olleet erilaiset karttatulkintatehtävät ja aluemaantieteen kurssin aluetutkielmaa koskevat tehtävät. Karttatulkintaan on tarjolla oma kurssikin ja suomalaisten karttojen luonnonmaantieteelliseen tulkintaan CD, jota voi lainata. Tutkielmakurssin tehtävissä ratkaisee itse tehty työ, koska niissä nykyään pyydetään mm. laatimaan jotakin asiaa esittävä kartta tutkitulta alueelta. Yo-kokeeseen valmistautuja voi mielessään tai mieluummin paperille harjoitella piirtämään tutkimansa alueen karttoja eri aihepiireistä mittakaavoineen ja selityksineen.

3. Mukavaa ovat tehtävät, jotka ovat omastakin mielestä selkeitä ja sopivan vaikeita. Samoin opiskelijat, jotka yltävät töitä tekemällä sille tasolle, mikä on realistista ja tavoitteena.

Ikävää ovat tehtävät, joiden arviointi on ohjeista huolimatta hankalaa ja tulkinnanvaraista. Mieltä eivät myöskään lämmitä opiskelijat, jotka eivät ole erityisemmin valmistautuneet yo-kokeeseen. Työnä yo-vastausten lukeminen ja arviointi on raskasta ja aikaa vievää, ja pahimmillaan ne kasautuvat muiden kokeiden kanssa samaan ruuhkaan.

 

Terveystieto (Riitta Pääjärvi-Myllyaho)

1. Terveydenhuolto- ja hyvinvointialoilla tarvitaan terveystietoa eniten. Eri oppilaitoksissa painotetaan hyvin eri tavoin terveystiedon arvosanaa, joten kannattaa selvittää arvosanan painoarvo sen oppilaitoksen pääsykokeissa, jonne on pyrkimässä.

2. Ensimmäiseksi kannattaa kerrata opetussuunnitelmasta, millaisia asioita siinä opiskelijalta vaaditaan. Sen jälkeen kannatta kerrata kaikki terveystiedon oppikirjat, joita kursseilla on käytetty. Koulussamme on käytössä vain yksi kirjasarja, mutta sen lisäksi on hyvä tutustua myös muihin kirjasarjoihin, jolloin saa monipuolisemman käsityksen opetussuunnitelman eri alueista. Internetistä löytää eri terveysjärjestöjen sivuilta luotettavaa ja melko syvälle menevää tietoa eri aihepiireistä. On myös hyvä harjoitella esseiden kirjoittamista ja paneutua kertauskirjan avulla erilaisiin kysymystyyppeihin ja niiden vaatimuksiin. Lisäksi voi lukea vanhoja kysymyksiä ja niihin tehtyjä esimerkkivastauksia.

Osa terveystiedon tehtävistä edellyttää kysyttävän ilmiön tai asian tarkastelua monesta eri näkökulmasta. Näkökulma voidaan tehtävässä rajata, mutta se voidaan myös jättää avoimeksi, jolloin kokelas haastetaan oivaltamaan keskeisiä näkökulmia. Tehtävissä edellytetään kursseihin liittyvän tiedon soveltamista sekä mielipiteiden ja väitteiden perustelemista. Ajankohtaisten asioiden ja terveyteen liittyvien tutkimustulosten uutisoinnin seuraamisesta on hyötyä näihin tehtäviin vastaamisessa.

3.Hauskinta yo-kokeiden korjaamisessa on, kun huomaa, että oppilas/oppilaat ovat osanneet hyvin asiat, joihin on opetuksessa panostettu ja joiden oli ennakoinut tulevan kysymyksiksi.

Ikävintä on se, jos korjattavia kokeita on suuri määrä ja samaan aikaan on paljon opetettavia kursseja. Silloin työ menee helposti yötyöksi, sillä aikarajoissa on pysyttävä.

 

Filosofia (Vesa Härmä)

1. Filosofia ei ihan suoraan anna valmiuksia kuin ehkä ainoastaan filosofian tutkimukseen (yliopistotasolla) tai opetukseen esim. lukiossa. Sen sijaan filosofia antaa mielestäni runsaasti eväitä toimintaan sellaisilla aloilla, joilla tarvitaan ajattelun taitoja: laaja-alaista käsitteellisten asioiden hallintaa ja analyysiä, johdonmukaista päättelyä, erilaisten ideoiden kriittistä arviointia tai huolellista perustelemista.

Lukion filosofian kurssien opiskelu antaa myös laajan ja syvällisen ymmärryksen eurooppalaisen ihmisen ajattelun kehityksestä noin 2500 vuoden perspektiivissä: Miten ihminen on ymmärtänyt maailmaa sekä oman olemuksensa ja paikkansa maailmassa? Miten ihminen on eri aikoina määritellyt hyvän elämän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan? Miten käsitys tiedosta on kehittynyt? Tällaisen perinteen ymmärtämisellä on merkitystä ensi sijassa ihmisen koko elämän kannalta. Jos filosofian opiskelulla on aitoa merkitystä osana elämää, on sillä varmasti merkitystä myös työelämässä, koska työelämä on kuitenkin vain osa elämää.

2. Yksi ohje on aina ylitse muiden: pitää lukea hyvin ja riittävän paljon!

Filosofiassa tärkeää on asioiden ymmärtäminen - ulkoa opettelu ei riitä. Filosofian tehtävät mittaavat filosofisten käsitteiden ja teorioiden hallintaa. Lisäksi vaaditaan kykyä ilmaista omat näkemykset selkeästi ja johdonmukaisesti. Tehtävänanto kuuluukin usein: pohdi, arvioi, perustele, vertaa.
Olennaista on filosofian lukion oppimäärän kokonaisuuden hallinta. Tämä filosofian ydin ei ole - vastoin yleistä luuloa - mitenkään älyttömän laaja. Filosofiassa nimittäin toistuvat vuosisadasta toiseen tietyt samat peruskysymykset, joihin jokainen aikakausi pyrkii löytämään omat vastauksensa. Filosofian yo-kokeeseen valmistautuminen on perehtymistä näihin kysymyksiin ja niihin eri aikoina ehdotettuihin vastauksiin. Samalla opiskelija voi myös miettiä omia henkilökohtaisia ehdotuksiaan vastauksiksi.

3. Kaikkein hauskinta on opiskelijoiden omaperäisten ja onnistuneiden vastausten tarkistaminen. Surullisinta on varmasti päinvastainen tilanne.

 

Historia (Mika Jokiaho)

1. Historia on yleissivistävä aine, josta on hyötyä monellakin alalla. Ammatteja, jotka hyötyvät tai suorastaan edellyttävät historian opintoja ovat esimerkiksi historian opettaja, tutkija, arkeologi, toimittaja, matkaopas, poliitikko, ministeri, virkamies, diplomaatti, rauhansovittelija ja monet muut taiteen ja kulttuurin asiantuntijat ja työläiset sekä laaja-alaista humanistista asiantuntemusta edellyttävät tehtävät.

Monet kirjoittavat historian senkin vuoksi, koska pitävät siitä. Tämän päivän globalisoituvassa maailmassa oman ja vieraiden kulttuurien ja niiden historian tunteminen on tärkeää kielitaidon ohella.

2. Parhaiten ainereaalikokeeseen kannattaa valmistautua opiskelemalla ja harrastamalla historiaa. Lyskassa tarjotaan paljon historian kursseja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ainereaalikokeen kysymykset tulevat aina pakollisista ja syventävistä kursseista. Suosittelen kuitenkin myös meidän koulun soveltavia kursseja. Nehän kertaavat ja syventävät vielä entisestään pakollisten ja syventävien kurssien sisältöjä. Erityisesti suosittelen osallistumista Historian yo-kertauskurssille. Siellä kerrataan pakollisten ja syventävien kurssien sisältöjä ja hiotaan vastaustekniikkaa.
Lisäksi historia aineena on monesti mukana koulussamme järjestettävissä projekteissa. Niihin osallistumalla historian voi nähdä ja kokea aivan uudella tavalla. Historian opiskelussa on hyötyä myös uutisten ja ajankohtaisten asioiden seuraamisesta.

3. Totta kai vastausten korjaaminen on hauskaa. On mukava nähdä, miten opiskelijat ovat onnistuneet koitoksessaan. Onnistumiset ovat aina myös opettajalle iloinen asia. Epäonnistumiset harmittaa.

 

Fysiikka (Inkeri Hyvärinen)

1. Fysiikkaa tarvitaan matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla (fysiikan tutkimus ja opetus, sairaalafyysikot, geologit, meteorologit, tähtitieteilijät), diplomi-insinööri- ja insinöörialoilla, liikuntatieteellisellä ja terveydenhuoltoalalla (lääkärit, hammaslääkärit, eläinlääkärit, farmaseutit).

2. Kertaa kaikki fysiikan kurssien oppikirjat ja harjoittelee vanhoja yo-tehtäviä, osallistu kertauskursseille. Kertaaminen kannattaa aloittaa ajoissa.

3. Hauskinta on se, kun huomaa, että kokelas on oivaltanut fysiikan lainalaisuuksien merkityksen ja osannut luovasti soveltaa fysiikan tietojaan.
Ikävintä on yo-kokeiden pitkien teoriavastausten korjaaminen, kiire korjaustyössä (yleensä ei montaa päivää aikaa). Ikävää on tietysti myös se, jos kokelas epäonnistuu.

 

Uskonto (Lasse Kujanen)

1. Eniten uskontoa tarvitsevat tietenkin ne, jotka haluavat jatkaa teologisia opintoja. Mutta uskonnosta on hyötyä myös niille, jotka työskentelevät ammateissa, joissa korostuu hyvät ihmissuhdetaidot. Monet uusimmat johtamistrendit ovat lainattu lähes suoraan Raamatusta.
Nykyään kohtaamme ihmisiä sekä Suomessa että ulkomailla, joilla on erilainen uskonnollinen vakaumus. Ei haitanne, vaikka ymmärtäisimme heidänkin taustojaan. Muistuu mieleeni kertomus suomalaisesta myyntimiehestä Lähi-idässä, joka antoi isäntä perheelle lahjaksi vodkapullon, vieläpä isännän kotona ja perheen nähden. Ei oikein syntynyt kauppoja!

2.Suuresti auttaa, jos ”tietää” tulevat kysymykset etukäteen. Kysymysten muoto ja malli vaihtelevat, mutta aiheet pysyvät hyvinkin samanlaisina vuosittain. Kannattaa siis ehdottomasti perehtyä edellisten vuosien kysymyksiin. Kannattaa lukea myös mallivastauksia yo-kirjoituksista, jotta oppisi ymmärtämään, minkäkaltaisia vastauksia kokeiden tarkastajat vaativat. Myös vanhojen yo-kokeiden pisteytysohjeet auttavat hahmottamaan vastauksien ydinkohdat.

3. Kyllä iloa tuottavat eniten hyvät vastaukset. Ikävintä on taas huomata oppilaan epäonnistuneen kokeessa. Onneksi todella suuria epäonnistumisia sattuu äärimmäisen harvoin, sillä ”työ tekijäänsä kiittää”, myös yo-kokeissa.


Teksti: Lotta Fredman

Kuva: Teemu Laakso

 Copyright Vaasan lyseon lukio 2005-2016